maanantai 11. toukokuuta 2009

Työpaikkaruokailu

Työkaverit ovat usein ihan kivoja - ainakin jotkut heistä - mutta kivatkin työkaverit saattavat käyttäytyä ennakkoluuloisesti, hölmösti ja jopa loukkaavasti nähdessään mitä karppi aikoo syödä lounaakseen. Mikä neuvoksi?

Jokaisella on oikeus omaan ruokavalioonsa eikä siis missään nimessä kannata alkaa tehdä mitään myönnytyksiä muiden (ahdasmielisyyden) takia. On täysin ymmärrettävää, että alussa sitä voi vähän aristella näyttää toisille mitä syö, mutta - they'll get over it! He pääsevät siitä kyllä yli ja lopettavat toivon mukaan mahdolliset kommentointinsa - varsinkin kun näkevät mitä tämä mainio ruokavalio saa aikaan!

Mutta entäs jos ei tapahdukaan mitään merkittävää (lue: näkyvää) edistystä matkalla kohti terveyttä? Paine mukautua ns. virallisterveelliseen ruokavalioon voi kasvaa kasvamistaan, ja vaikeuttaa omassa ruokavaliossa pitäytymistä. Juuri tuolloin ei saa hellittää vaan jatkaa vaan valitulla tiellään. Vaihtoehtona on mukautua muiden odotuksiin ja turhautua itseensä, työkavereihin ja kenties koko työpaikkaan!

Suunnitelmallisuus on A&O tässäkin asiassa. Eli kannattaa tietää mitä aikoo kulloinkin syödä. Jos käy työpaikan ruokalassa tai lounasravintolassa, on yleensä aina valittavissa karpimpi vaihtoehto. Ja joskus kannattaa ottaa töihin mukaan eväät, ja ainakin välipala-aineksia. Jääkaapissa - jos sellainen työpaikalta löytyy - kannattaa pitää majoneesia kaupasta ostetun liian kuivan salaatin varalle, kermaa kahviin tai teehen, ja suolaista naposteltavaa. Kahvitauolla on onneksi ihan "normaaliakin" juoda se pelkkä kahvi, ja jos talo tai joku tarjoaa jotain sen lisukkeeksi, ei pitäisi olla kovin vaikeata kieltäytyä - yhden kakkupalan hiilihydraatit voivat nimittäin mitätöidä koko päivän hyvän työn oman terveyden hyväksi.

Totta kai voi poikkeuksia tehdä, mutta vaarana on, että poikkeuksesta tulee sääntö kun istutaan aina saman pöydän ääressä. Tällöin työssä vietetty aika ei tue ruokavaliota ja sitä saattaa pikku hiljaa luisua takaisin tavalliseen syömiseen tunnettuine seurauksineen.

Työpaikkaruokailu saattaa myös innostaa vierustoveria kokeilemaan uusia makuelämyksiä, ja jättämään vaikka ensi alkuun pois sen iänikuisen leivän. Perunakin on todella helppoa korvata suuremmalla määrällä kasviksia. On oikeastaan perin eriskummallista, että aikuiset ihmiset tekevät jutun toisen syömisestä, mutta niin vaan usein tapahtuu. Tässä huvittavia esimerkkejä (suluissa kommentoitava ruoka-aine):

- Ai sä käytät majoneesia... (kunnon annos salaatin päälle)
- Toi on varmaan tosi herkkua. Mut on se varmaan aika terveellistä (kreikkalainen jugurtti, johon oma sekoitus pähkinöitä)
- Sä taidat tykätä juustosta? Siin on vaan aika paljon rasvaa... Mut sähän nyt kävelet paljon (omat eväät, jossa juustoa, kinkkua, kurkkua, salaattia ja tomaattia)
- Etsä ota yhtään perunaa? Mitä sä sitten oikein syöt?! (kyseessä perunoiden ohitus ruokalan linjastossa)
- Ota nyt kakkuu ja keksii kun kerranki tarjotaan... (kahvi riittää, kiitos)
- Käytätsä ihan oikeesti kermaa kahvissa?! Sen mä oon ainakin jättäny pois ku muutenkin tulee syötyy epäterveellisesti (kermaa kyllä, kiitos!)

Ja nämä ovat poimintoja siitä kiltimmästä päästä. Tässä vähän karppifoorumin jutustelua tästä laajasta aiheesta.

Päivitetty 11.5.2009

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti