Uutta verta

Suomen Punaisen Ristin Veripalvelu mainostaa aika ajoin lehdissä - kuten tänään - verivarastojen vähäisyyttä. Suomen yleisin veriryhmä on A ja toiseksi yleisin 0. Eniten verenluovuttajia tarvitaan sen tähden näistä ryhmistä. Tiedätkö sinä oman veriryhmäsi?

Veripalvelun etusivulla on nähtävissä päivittäin kulloinenkin verentarve. Olit sitten vanha (s.o. ennestään luovuttanut) tai uusi luovuttaja, löydät tältä sivulta kaikki mahdolliset paikat, joissa verta voi luovuttaa sekä yleistä tietoa verenluovutuksesta. Veren hemoglobiini mitataan joka kerta, ja joka kerta myös täytetään sama kaavake, jonka kysymykset ovat nähtävissä tässä (Sovinko luovuttajaksi?). Tällä varmistetaan turvallinen verenluovutus. Tavallista suurempi verentarve on juhlapyhinä ja kesällä.

Ainoa melkein mitä ei löydy Veripalvelun sivulta ovat yksilölliset ajat. Eli kannattaa kirjoittaa muistiin edellinen luovutuskerta, vaikka pikku lapulle lompakossa pidettäväksi, sillä yllättävän usein sitä unohtaa. Ja jos ei sitten ole varma onko jo mennyt se pakollinen 3 kk edellisestä kerrasta, saattaa seuraavaan kertaan yhtäkkiä mennä monta kuukautta. Näitä enemmän tai vähemmän säännöllisiä verenluovuttajia Veripalvelu usein mainoksissaan peräänkuuluttaa - ja kaikki uudet ovat totta kai kovasti tervetulleita.

Verenluovutus ja vhh

Mitä karpin tulee miettiä mennessään luovuttamaan verta? Eipä paljon muuta kuin hyviä ajatuksia. Ja ei ainakaan sitä luovutuksen jälkeistä tarjoilua! Yhdellä luovutuskerralla ihminen menettää vajaa puoli litraa verta. Sitä seuraa tavallisesti pientä - kenties tuskin havaittavaa - heikotusta, mutta kyllä todellakin kannattaa istahtaa hetkeksi ja syödä ja juoda jotain. Tarjolla on yleensä appelsiini- ja omenamehua, kahvia, teetä, kaakaota ja voileipää. Tämän kolme-neljä kertaa vuodessa voi hyvin suoda itselleen vähän extra hiilihydraatteja - tai sitten ei.