Vaaka vai ei

Kerro, kerro vaakaseni,
monta grammaa alas meni?

Vaa'an käytöstä on olemassa montakin koulukuntaa. Esimerkiksi tällaista ehdotetaan:
1) käy vaa'alla päivittäin. Näin pidät painosi jatkuvassa kontrollissa
2) käy vaa'alla päivittäin ja laske viikon keskiarvo. Merkitse ainoastaan tämä ylös, päivittäiset arvot kun eivät kerro koko totuutta
3) punnitse itsesi kerran viikossa. Esimerkiksi sunnuntaiaamuisin. Näin näet painon tasaisen kehityksen, ja sinulla on taas kokonainen viikko aikaa parantaa tulostasi
4) punnitse itsesi joka kuukauden ensimmäinen päivä. Tähtää tähän päivään viimeistään viikkoa ennen punnitusta saadaksesi mahdollisimman tyydyttävän tuloksen
5) älä käytä vaakaa - se ei kuitenkaan määritä painonkehitystäsi luotettavasti eikä ainakaan terveyttäsi, sillä paino on vain yksi terveyden mitta.

Jokaisessa näissä tavoissa on jotain hyvää ja totta. Paino vaihtelee. Ja jos on vähänkään taipuvainen antamaan yksittäisen painonnousun häiritä mielenrauhaansa, ei todellakaan kannata punnita itseään päivittäin. Jos taas on matemaattisesti suuntautunut, tuo keskiarvojuttu saattaa kiinnostaa. Jos ei omista vaakaa ollenkaan, ei sitä välttämättä tarvitse ostaakaan - vaikka onhan se useimmista mielenkiintoista tietää miten paljon painaa.

Jos ja kun nyt nousee vaa'alle, niin on tärkeätä myös pitää mielessä, että painonlasku saattaa olla vain poistunutta nestettä eikä suinkaan rasvaa. Samoin kuin jos paino on noussut, ei se välttämättä tarkoita lisää läskiä vaan kenties vaan kehoon varastoitunutta nestettä ja/tai kasvanutta lihasmassaa. On aivan liian helppo huijata itseään puoleen sun toiseen. Voimme huijata itseämme lopettamaan dieetin, sabotoimaan sitä tai kiristämään vyötämme liian tiukalle. Vaaka ei kerro koko totuutta.

Parempi mittapuu painolle ovat mittanauha ja vaatteet. Kun vaatteet kiristävät päivä päivältä enemmän, ei varmaankaan ole kyse väliaikaisesta nesteenkertymästä. Kun vaatteet löystyvät päällämme, olemme todennäköisesti laihtuneet.

Mutta vaatteetkin voivat huijata meitä omalla tavallaan - jos itse annamme. Jatkamalla löysien vaatteiden pitämistä saatamme tuntea mielihyvää laihtumisestamme, ja suoda sitten huomaamatta itsellemme palkintoja ruoan muodossa - ja taas vähän lihoa. Jos vaatteet todellakin tuntuvat löysiltä, kannattaa kenties heittää ne pois ja ottaa käyttöön pienempi koko. Hyvin terapeuttista ja leimaa antavaa olisi jos voisimme tehdä tämän ulkona taivasalla: sytyttää rannalle nuotio ja polttaa siinä kaikki vanhat isoiksi käyneet vaatteemme, ja jättää hyvästit niille - ja entisille mitoillemme. Tähän liittyy myös olennaisena osana meditoiminen: terveyden vaaliminen on myös henkinen juttu, ja jotta saisimme terveyteemme kaipaamaamme jatkuvuutta ja pysyvyyttä, tulee meidän olla siinä kehityksessä mukana kaikilla ruumiimme ja sielumme voimilla.

Amerikkalaisella Mark's Daily Apple nimisellä blogilla ruoditaan vaa'an käytön tarpeellisuutta otsikolla Scale Obsession eli vapaasti suomennettuna Pakkomielle vaakaan. Kannattaa käydä lukemassa ne, joilla kielitaito riittää!

Lopuksi mukava vaakatarina.
Kun kaikki tämä alkoi, olivat vaa'an lukemat kamalat 118 kg. Pituutta 170 cm ja risat, ei hyvä. Mutta pikku hiljaa, viikko viikolta (tarkemmin sanoen torstai torstailta - torstai kun on toivoa täynnä) paino laski ja tuo alun lukema laski, ja laski. Ja laski! Uskomatonta mutta totta: yhtenä torstai-aamuna se näytti 99 kg. Tottahan toki sen myös tunsi: vaatteet tuntuivat löysemmiltä, kasvot olivat hoikistuneet, olo oli kaikin puolin parempi. Ja matka jatkui. Pienempää päälle vaikka oli hiukan tiukkaa reisien kohdalta - puhumattakaan vatsan. Ja parin kuukauden päästä vyötä taas vähän kireämmälle, sillä muuten housut tippuvat päältä. Rakas vaaka näyttää 82 kg. Sitä on uskominen! Aikaa on mennyt, mutta niin on rasvaakin. Tämä vaan täytyy uskoa, sillä tämä on totista totta. Ja aika ottaa time-out ja sisäistää se tosiasia, että elämä ei enää pyöri painon ympärillä, vaan oma paino elämän. Vaalia saavutettua, pitää siitä kiinni ja eheyttää loputkin elämänsä alueet terveyden ympärille. Eräänä kauniina torstaisena aamuna tuo kaunis vaaka näyttää 68 kg, päämäärä on saavutettu - 50 kg kevyempänä on helppo hymyillä, ja tuon tosiasian puolesta puhuu - ystäväni vaaka.

Kerro, kerro vaakaseni,
minne kaikki kilot meni?!

Huom. Tässä artikkelissa puhumme painonpudotuksesta suotavana ilmiönä. Painon sairaalloinen tarkastelu vaatii kokonaan toisen artikkelin, samoin painonnousu esimerkiksi suuremman lihasmassan tavoitteluna. Ja tuo vaakatarina, vaikkakin kuvitteellinen, on monen ihmisen läpikäymä selviytymistarina, joka eri muodoissaan ja määrissään on mahdollista kunkin meidän kohdalla.
Päivitetty 25.6.2009