Ruokasuola

Ruokasuolaa on monenlaista, mutta tutuin niistä on jo pitkään ollut ns tavallinen pöytäsuola. Se on pääasiassa natriumin ja kloorin kemiallinen yhdiste, jossa on noin 99,9 % natriumkloridia. Tämän tekstin lopussa se saattaa vaikuttaa suorastaan tyrmäävältä määrältä. Mutta tämä tavallinen pöytäsuola on vaihdettavissa terveellisempiin vaihtoehtoihin. Sillä suolaa meidän on joka tapauksessa saatava - muuten solujen sisäinen nestetasapaino romahtaa.

Suola ja solut
Yli puolet ihmiskehon painosta on nestettä (vettä), joka sisältää huomattavia suolamääriä. Kudostemme suolan koostumus on täysin sama kuin meriveden ja sen selitetään olevan jäänne 270 miljoonaa vuotta sitten alkaneesta migraatiosta merestä kuivalle maalle. Terveestä kehosta liika suola poistuu nopeasti eikä näin aiheuta suurempia murheita jos käytetään täysmerisuolaa.

Alla koosteena suolaisia vaihtoehtoja ns tavallisen suolan tilalle.

Mineraalisuola
Mineraalisuola on suola, jonka sisältämästä natriumista osa on korvattu kaliumilla ja magnesiumilla. Mutta kannattaakohan ostaa teollista mineraalisuolaa kun luonnollinenkin vaihtoehto löytyy? Merisuola sekä maistuu paremmalta että maksaa vähemmän.

Merisuola
Merisuola koostuu pääasiassa natriumkloridista (94 %), jonka lisäksi siinä on lukuisia muita suoloja. Näin kirjoitettiin Helsingin Sanomissa jokin aika sitten:

"Kaikki pulmat ovat syntyneet vasta kun alettiin raffinoida merisuolaa. Ihmisillä on miljoonien vuosien perintönä hieno sisäänrakennettu tietokone, joka mittaa tarvitsemamme suolan. Se on kuitenkin ohjelmoitu merisuolalle ja kun keho saa puhdasta natriumkloridia, se jää odottamaan vastaavia magnesium- ja kalium- ym. määriä eikä poista ylimäärää. Näin syntyvät verenpaine- ym. ongelmat, joiden ratkaisussa on lähdetty väärästä päästä, ts.on julistettu, että natrium on se paha myrkky, jota pitää välttää."

Ruususuola
Kulkee myös nimellä kristallisuola ja intiaanisuola. Se on kallioperästä louhittavaa mineraalisuolaa, joka sisältää natriumkloridin lisäksi muita suoloja, kuten kaliumkloridia ja magnesiumsulfaattia. Nimensä se on saanut punertavasta väristä, joka syntyy mm. mangaanista ja raudasta.

Suola ja jodi
Suomalaisessa maaperässä ei esiinny juuri lainkaan elimistölle välttämätöntä jodia. Siksi sitä lisätään suolaan, ja näin pyritään estämään struumaa. Jodia saa toki suoraan ravinnostakin, esimerkiksi merikaloista ja merilevästä.

Suolan natrium

Pieninä määrinä natrium on ihmiselle tärkeä kivennäisaine. Natriumia tarvitaan nestetasapainon ylläpitämiseen sekä lihasten ja hermoston toimintaan. Sen liikasaanti on kuitenkin epäterveellistä, sillä se nostaa mm verenpainetta ja voi nykytutkimusten valossa olla haitallista luustolle. Natriumin määrää pystyy vähentämään siirtymällä käyttämään mineraalisuolaa, jossa noin puolet natriumista on korvattu kalium- ja magnesiumsuoloilla. Tai voi syödä merisuolaa, jossa on jo valmiiksi kaikki ihmisen tarvitsemat suolayhdisteen ainesosat.

Liikaa suolaa

Paljon varoitellaan liiallisesta suolankäytöstä. Ja sitä tuleekin helposti saatua liikaa - jos syö virallisterveellisen kaavan mukaan. Vaikka vähäsuolaisten tuotteiden määrä kaupoissa on kasvanut, saadaan monista elintarvikkeista helposti ns. piilosuolaa. Kaupassa ostetussa leivässä sitä on esimerkiksi hyvin paljon - tämän huomaa jokainen kotileipuri. Myös eineksiin lisätään turhan paljon suolaa, kenties osittain peittämään ruoan mauttomuus. Mausteseoksissakin on paljon suolaa.

Liian vähän suolaa

Jos ihminen saa liian vähän suolaa voi seurauksena olla heikotusta, turvotusta ja rytmihäiriöitä. Mutta kyseessä ei siis ole niinkään vähäinen suola vaan mineraalien epätasapaino. Hikoillessa menetämme paljon suoloja, jotka tulee muistaa korvata joko syömällä tai juomalla. Autiomaan hiekassa tarpova kaikin puolin heikentynyt, kangastuksia väärin tulkitseva ihminen on ääriesimerkki suolan puutteesta. Nestetasapaino on tällöin täysin häiriintynyt, ja vaikuttaa suoraan aivojen toimintaan. Jotain samankaltaista voimme havaita maratonilla kun juoksija on epäonnistunut nesteytyksessään. Myös liiasta veden juomisesta voi tulla humalan kaltainen tila, ja vaarana voi olla jopa vesimyrkytys kun elimistön nesteiden pitoisuudet laimenevat liikaa.

VHH ja suola

Vähähiilihydraattisella ruokavaliolla suolaa ei hevin saa liikaa, ja moni karppaaja myös käyttää, keskivertoa valistuneempana ravitsemustieteestä, merisuolaa tai ruususuolaa paremman mineraalitasapainon saavuttamiseksi. Mutta mitä tahansa ruokatottumuksia meillä onkin, nestetasapaino vaatii päivittäistä ylläpitoa, säässä kuin säässä.

Lähteet: Elisanet.fi, Jozo, Kunto ja terveys, Time-to-run, Tohtori.fi, Wikipedia