VHH ja Suomi

Vähähiilihydraattisella ruokavaliolla on Suomessa - suuressa mittakaavassa katsottuna - melko pieni, mutta silti vakaasti kasvava kannattajajoukko. Huomaamme kuuluvamme vähemmistöön viimeistään työpaikoillamme, kaupan kassoilla ja käydessämme lääkärillä.

Eilen tapahtui - suuressa mittakaavassa katsottuna - pieni notkahdus yhden lääkärin kohdalla hänen erotessaan Suomen Lääkäriliitosta, mutta vaikka tämä olikin hänen elämässään aika suuri juttu, oli se - pienessä mittakaavassa - suuri uutinen myös karppiyhteisössä eli vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattavien ihmisten keskuudessa. Se mitä se pidemmän päälle tarkoittaa ei vielä kukaan tiedä - kenties ei yhtikäs mitään - mutta selvää on, että Antti Heikkilän eroaminen lääkäriliitosta sykähdytti monta meistä ja oireilee toivon mukaan Suomessa tapahtuvista muutoksen aalloista. Tässä eroamisen taustat Heikkilän blogilta.

Ihminen saa luvan olla kyyninen ja kutsuttakoon sitä realismiksi jos halutaan, mutta sitä toivoisi, että Heikkilän kaltaiset katalysaattorit herättäisivät enemmistöä hyvälle asialle. Osa tästä enemmistöstä on lääkäreitä ja muita terveydenhuollon ammattilaisia, mutta suurin osa on ihan tavallisia ihmisiä, joiden toivoisi edes kyseenalaistavan vallitsevia ravintosuosituksia - tai irtisanoutuvan niistä.

Varmasti on niin, että ruokavalioita täytyy olla monenlaisia ja ei ole olemassa yhtäkään joka sopisi kaikille, mutta Suomessa vallitsee selvästikin liikakunnioitus auktoriteetteja kohtaan, joiksi monet terveydenhuollon ammattilaiset ja muut vähänkin johtavassa asemassa olevat henkilöt liian vähäisin pätevyyksin ja suorastaan sokeasti ylevöittävät itsensä. Ennen kaikkea ihmisen tulee kuunnella omaa itseään, kokeilla erilaisia hyväksi ehdotettuja vaihtoehtoja ja yrittää löytää niistä se mikä hänelle itselleen olisi hyväksi. Sitä kutsutaan myös aikuisuudeksi.