Stressi, työpaikka ja väärät valinnat

Kukapa ei olisi tuntenut oloansa joskus nurkkaan ahdetuksi? Ellei suoranaisesti vaara, niin ainakin sen uhka, vaikkakin kuinka pieni, voi saada meidät tuntemaan ahdinkoa, turvattomuutta - ja tarvetta toimia sen suhteen.

Jos voisimme nähdä tämän vaaran tai uhan, jos se seisoisi kirjaimellisesti edessämme, voisimme puolustautua sitä vastaan tai lähteä karkuun. Veren adrenaliinitason noustessa nämä ovat normaaleja reaktioita. Mutta kun uhka on häilyvä, persoonaton, ailahteleva ja käsittelemätön ja jopa käsittämätön, se ylläpitää ahdinkoamme pitäen meitä pahimmillaan jatkuvassa epämääräisessä tilassa, josta ei tunnu olevan ulospääsyä. Tätä on stressi.

Työpaikoilla tämä on arkipäivää. Ihmisten oletetaan tekevän asioita määrätyn ajan puitteissa, reagoivan määrätyssä ajassa, hilliten ja halliten itseänsä määrättyyn pisteeseen. Stressi on aina ja kaikkialla, ja määrittää meitä ja tekemisiämme - jos sallimme sen.

Melkein aina stressissä on kyse vain stressaamisesta ja stressaantumisesta - ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta. Reagoidako tarpeeksi/liian nopeasti toisen pyyntöön, tarpeeseen, vaatimukseen. Vai hoitaako asia omassa tahdissaan, huolimatta siitä kuka on asiakas, ja kuka työntekijä tai pomo. Me stressaamme toisiamme. Ja annamme toisten stressata itseämme. Ja joskus tuntuu ettei vaihtoehtoja vaan ole.

Tämä ei tee hyvää sydämelle eikä ravintoa koskeville valinnoillemme

Stressi saattaa saada meidät ylireagoimaan, hellimään itseämme väärillä valinnoilla, ryntäämään lähikauppaan ostamaan jotain hyvää, unohtamaan itsemme ja perustamme. Stressihormoneiden vallassa teemme joskus asioita, joita emme aikoneet tehdä. Kun joudumme jäämään stressin keskelle, ja pako voi tapahtua vasta myöhemmin asiakkaan/työnantajan tms saatua mitä haluaa, saatamme sortua ja syöttää tai juottaa itseämme voidaksemme mahdollisimman pian mahdollisimman hyvin.


Mikä neuvoksi? Stressivallankumous? Hiljainen vastarinta oman peräänantamattomuuden muodossa? Joogaa taukohuoneessa? Hyvät yöunet - niin on taas stressivalmis?

Työnantajat keksivät mitä ihmeellisimpiä keinoja yrittää kasvattaa stressinsietokykyämme. Otetaan esimerkiksi ulkopuolinen, näennäisesti puolueeton ja arvokas henkilö luennoimaan ns. puheeksioton mallista. Tunnin puhuttuaan ja yleisönsä jo nääntyessä iltapäiväkahvin puutteessa, käy ilmi että se mistä hän olisi voinut lyödä lapun kouraan luettavaksi, on ollut yksinkertaisesti puhetta sairaspoissaolojen minimoimisesta. Tämän päivän työpaikoilla ihmisiä aliarvioidaan rankalla kädellä, ja jo tämä itsessään tuottaa stressiä. Stressin hyväksyminen ujutetaan mieliimme ja kehoihimme, ja otetaan hyvän työnteon malliksi.

Mikään tästä ei tee hyvää sydämelle ja ravintoa koskeville valinnoillemme

Jos stressi saa sinut kompensoimaan, etsimään korvikkeita ja mielihyvää, olisiko aika sanoa - edes hiljaa omassa mielessään - EI tulosseurannalle, bonusten tavoitteluille ja sille ainaiselle asiakkaalle joka on oikeassa? Hidastaa tahtia, antaa aikaa elämälle, toisillemme, itsellemme. Jopa töissä, jossa sentään vietämme suuren osan elämäämme. Tulla kotiin ei kaikkemme antaneena vaan vain työmme tehneenä.

Onneksi on aina myös niitä, joille nopeus ei ole valtti,
ja joiden rauhallisuus ja maltti rauhoittavat myös muita.

Hyvää työpäivää!

PS. Tämä blogi käsittelee asioita vhh-ruokavalion näkökulmasta. Stressikin voi olla joskus hyvä asia, jos se saa meidät panemaan väliaikaisesti parastamme ja siten suoriutumaan vaativasta tehtävästä. Pitkäaikainen ja epätoivottu stressi on kuitenkin yleensä pahasta ja sen tuottaminen työnantajankin näkökulmasta lyhytnäköinen ja pidemmän päälle melko epätaloudellinen ratkaisu.

Lähteet: HUS, Kotiliesi, Työterveyslaitos, Wikipedia