Valurautapannu

Paistaako aiot? Paras vaihtoehto siihen on yleensä valurautapannu. Valurauta on rautaa, joka sisältää yli 2,5% hiiltä. Toisin kuin teräs ja takorauta (joissa on vähemmän hiiltä), valurauta ei muuta muotoaan kuumetessaan. Valurautapannu kestää kovaa ja - hyvin huollettuna - kymmenien vuosien käyttöä. Se on lähestulkoon ikuinen!

Teflon vs. valurauta

Teflontyyppiset pinnoitepannut nousivat kovaan suosioon kun ne tulivat markinoille. Niitä mainostettiin kevyinä pannuina, joihin ei tarvitse käyttää rasvaa juuri lainkaan ja joissa ruoka ei kuitenkaan pala pohjaan. Siis unelmapannu! Ja ne ovat toki tulleet jäädäkseen, sillä mukavaahan se on tehdä ruokaa myös kevyellä materiaalilla. Mutta tosiasia on, että niiden kunnossapitäminen voi osoittautua vaikeaksi, ellei mahdottomaksi. Pinnoite kuluu puhki ja pois ennen pitkää, ja edessä on taas uuden osto. Halpoja teflonpannuja leimaa ohut pohja ja kun pannu kuumenee liikaa, pohja vääntyy ja pinnoite vaurioituu. Hyvä pannun pohja on paksu ja tasainen teräspohja. Mutta - rauta on rautaa!

Useita pannuja

Keittiössä kannattaa olla useita erikokoisia pannuja eri käyttötarkoituksiin. Munakas on kätevä paistaa pienessä, jauheliha hyvä valmistaa grillipannussa, ja isompi pannu on kätevä kaikkeen muuhun. Valurautavokki päihittää teflonvokit mennen tullen koska se pysyy aina tukevasti paikallaan - mikä on aika tärkeätä kun sen edessä hyörii ja hämmentää. Ja muuttohommissa voi sitten pyytää yhden lisää apurin kantamaan kattilat ja pannut!

Mistä hyvä pannu?

Ostoksilla on helpompi olla kun tietää tarkkaan mitä haluaa. Ja koska valurautapannut ovat ikuisia, mikset suunnistaisi ihan ensimmäiseksi kirpputorille etsimään hyvää pannua? Saatat tehdä varsinaisen löydön! Ja jos kirpparilta ei löydy, kaupasta kyllä saa - vaan vähän isommalla rahalla. Joka tapauksessa kunnon pannu on hyvä sijoitus.

Pannu ja kahva

Älä hanki pannua, jossa on puinen kahva - ei vaikka se näyttäisi kuinka vahvalta. Kyllä valurautapannussa tulee olla kiinteä valurautakahva, johon voi luottaa ja josta saa kunnon otteen. Pannulappu tai grillihanskat vaan käteen niin lämpö ei haittaa. Kahvan tulee myös olla tarpeeksi pitkä. Ja koska pannu on raskas, se ei levyllä hevin pyöri ja niinpä ei kahvakaan, mutta kannattaa tietenkin pitää kahva hyvässä asennossa.

Pannun huolto

Valurautapannu on lähes ikuinen, mutta sitä pitää säännöllisesti öljytä ja rasvapolttaa. Pannu kannattaa aina heti käytön jälkeen pestä kuuman veden alla ja siirtää se sitten vielä lämpimälle levylle kuivumaan - tai antaa sen vaan kuivua omassa lämmössään. Ja sanomattakin on kai selvää, että valurautapannua ei laiteta astiainpesukoneeseen.

Jos pannu on kuitenkin päässyt ruostumaan, voi sen vielä pelastaa. Laita pannu vaan uuniin, jossa uuni polttaa pois kaikki ruosteet ja liat. Ripottele vaikka vähän karkeata suolaa päälle ellei muuten lähde. Rasvaa pannu sen jälkeen öljyllä ja kuumenna kevyesti niin että öljy imeytyy rautapannun huokosiin. Ja pannu on jälleen käyttövalmis!

Se ainoa miinus

Rauta painaa. Ja mitä isompi pannu, sitä vaikeampaa sitä on ainakaan hentokätisen käsitellä. Joskus joutuu kenties kaksinkin käsin, mutta siinähän pysyy sitten käden lihakset vireessä!

Jos sinulla on lisää hyviä valurautapannuaiheisia vinkkejä, kirjoita niistä kommenttikenttään niin saamme muutkin lukea! Valurauta on rautaa!

Lähteet: Kuningaskuluttaja, Wikipedia

Tarjonta ja kysyntä

Kysyntä ja tarjonta
Koulun yhteiskuntaopin tunneilla luetaan muun muassa markkinataloudesta ja siihen kiinteästi kytkeytyvästä kysynnän ja tarjonnan laista. Opitaan, että kun on kysyntää niin markkinavoimat ovat valmiina tarjoamassa kuluttajalle hänen haluamiaan tuotteita. Ihanteellista kansantalouden, yrittäjien, kuluttajien ja ympäristönkin kannalta olisi, että kysyntä ja tarjonta vastaisivat suurin piirtein toisiaan. Näin kuluttajahinnat pysyisivät kohtuullisina eikä myöskään syntyisi liikaa hävikkiä.

Tarjonta ja kysyntä
Mutta asia on joskus myös toisin päin. Ensin on tarjonta, tuottajan pyrkiessä luomaan ja sitten ylläpitämään kysyntää voidakseen myydä tuotteitaan. Tämä toteutetaan kovan mainostuksen, uutuustarjousten ja alennusten voimin. Ja jos tuote ei millään mene kaupaksi, se saatetaan lopulta myydä polkuhinnoin, jonka jälkeen satsataan johonkin muuhun. Tai se muokataan joksikin muuksi, vaikkakin melkein samaksi, tai laitetaan odottamaan otollisimpia aikoja.

Kysynnän jatkuvuus

Mitä enemmän tuotteeseen on sijoitettu rahaa, aikaa ja vaivaa, sitä tärkeämpää on pitää yllä kysynnän jatkuvuus. Elintarviketeollisuudessa tämä on täysin olennainen seikka. Viljapeltojen sato täytyy saada kuluttajan pöytään, oli mikä oli. Peltoja ei niin vaan muuteta joksikin toiseksi tuottavuustekijäksi vaan sen jatkuvuus on kaiken ydin. Jos rypsiä valmistuu 100 miljoonaa kiloa, on se saatava myydyksi tai hukka perii. On myös olemassa kauppasopimukset, kuljetussopimukset, tuotantosopimukset ynnä muut pienemmät sopimukset, jotka kaikki pitävät kauppaa yllä. Kaikki perustuu siihen, että tuote ostetaan - oli mikä oli.

Entä jos kävisi ilmi, että jokin elintarvike on useimmille meistä haitallinen. Loppuisiko kysyntä? Ei varmastikaan, sillä tottumukset istuvat monilla lujassa. Mutta olisi vaarana, että kysyntä laskisi ratkaisevan paljon. Huolimatta siitä, että kyseinen elintarvike muokattaisiin melkein tunnistamattomaan muotoon, ja huolimatta siitä, että elinkeinoelämä ottaisi järeät aseet käyttöön. Moni kuluttaja on paitsi hintatietoinen niin myös kykenevä ottamaan selvää asioista, ja tänä tietotekniikan aikakautena asioita saa selville jos vaan haluaa.

Nämä edellä mainitut järeät aseet käsittävät monenmoista keinoa vaikuttaa kulutukseen: mainostus, painostus, lahjonta, hintapolitiikka sekä "viranomaiskäsky" eli virallisen tahon pyrkimys hyödyntää kaikki käytettävissä olevat kanavat ja keinot saada kuluttaja valitsemaan ennalta määrätyt tuotteet. Näihin kanaviin ja keinoihin kuuluvat muun muassa historiaan ja perinteisiin tukeutuminen, tietoiskut, asioilla pelottelu, kaikkitietävä suhtautuminen kansalaisiin, hintapolitiikka ja monet ennakko-olettamusten pohjalta tehdyt ja määrättyä tulosta hakevat tieteelliset tutkimukset. Toki on myös olemassa ennakkoluulottomia tieteellisiä tutkimuksia, mutta niiden heijastuma saa huonotkin tutkimukset näyttämään varteenotettavilta.

Kysynnän täytyy jatkua koska tarjontaa on, ja tarjonta ei voi loppua sillä siinä liikkuu iso raha. Liian iso jotta pienen kansalaisen annettaisiin estottomasti päättää mihin rahansa laittaa. Tämä pätee myös lääketeollisuuteen. Muutoksen rattaat voivat olla tuskallisen hitaat.

Aftonbladet 27.7.2009

Tässä teille suomennettuna tuore Aftonbladetissa 27.7.2009 julkaistu artikkeli Annika Dahlqvistista ja LCHF:stä - näin pääsemme kaikki jyvälle siitä mitä Ruotsissa karppausrintamalla nykyään tapahtuu!

Laihdu helposti - RASVALLA
Rasvatohtori: LCHF ei ole mikään dieetti vaan elämäntapa

Laiskoja lomapäiviä herkutellen -
ja taas yksi lisää rasvakerros kaupan päälle.
Mutta nyt voit rauhallisin mielin jatkaa grillaamista.
Seuraa vain rasvatohtorin ihmetietä
takaisin kapeisiin farkkuihin.

Pidä suu supussa mitä tulee sokeriin, leipään, pastaan, riisiin ja perunaan. Mutta lohdutukseksi voit sen sijaan syödä huoletta luonnollisia rasvoja. Oikeata kermaa. Aitoa voita. Rasvaisia juustoja. Rasvaista lihaa ja kalaa. Mutta kevyttuotteet ja teolliset rasvat joutavat kaikki roskatynnyriin.

Lopetti jojoilun
Lääkäri Annika Dahlqvist keksi LCHF-metodin (low carb high fat) vajaa viisi vuotta sitten. Hän oli sitä ennen jojo-laihduttanut koko aikuisen ikänsä.
- Kyetä syömään itsensä kylläiseksi - tarvitsematta enää varoa napostelua. Tämä tapahtui kuin itsestään, ja se oli mielettömän hienoa, hän sanoo.
Nyt Annika Dahlqvist levittää oppia, jota hän ei halua kutsua dieetiksi vaan elämäntavaksi.
Metodi on kiistelty ja on saanut ruotsalaiset ravitsemusasiantuntijat raivoihinsa. Sosiaalihallinnon asiantuntijat ja Ruotsin elintarvikevirasto ovat lähteneet suoraan sanasotaan naisen kanssa, josta ehätti tulla koko kansan rasvatohtori ennen kuin he edes ennättivät huutaa "Epätieteellistä!"
Perinteisten asiantuntijoiden mielestä nautittu kalorimäärä on se merkittävin tekijä painonpudotuksessa. Ja parasta heidän mukaansa on syödä monipuolisesti, myös mitä tulee hiilihydraatteihin.

Kansainvälinen kiinnostus
Mutta Annika Dahlqvist pitää pintansa myrskyssä ja kiinnostus LCHF:ää kohtaan vaan kasvaa.
- Tämä vyöryy vaan eteenpäin Ruotsissa. Ja olemme uranuurtajia tällä saralla maailmassa. Ruotsalaisten painonnousu on pysähtynyt. Muualla maailmassa rasvapelko ja ylipaino nousee. Kenties meillä on siihen osamme.
Kansainvälinen kiinnostus LCHF:ää kohtaan on suurta.
- Moni ottaa yhteyttä ja haluaisi blogitekstini englanniksi. Tapaan viitata heidät Googlen käännöksiin.
Aikaisemmin tänä vuonna ilmestynyttä suuren menestyksen saanutta keittokirjaa seuraa toinen keittokirja, jossa on reseptejä kutsuja ja juhlatilaisuuksia varten. Se ilmestyy kauppojen hyllyille marraskuun aikana.

Karppauksen hinta

Monella on sellainen käsitys, että vähähiilihydraattinen ruokavalio kävisi kalliiksi kukkarolle. Tämä saattaakin pitää paikkansa jos aina vaan ostelee esimerkiksi lihaa ja juustoa kalleimmasta päästä. Mutta moni karppaaja huomaa aika pian aloitettuaan tällä ruokavaliolla, että oikeastaan rahaa säästyykin. Tässä alla selitys miksi.

Kokonaiskuva

Kuten kaikessa, myös tässä kannattaa katsoa kokonaiskuvaa. Runsashiilihydraattinen ruokavalio voi itsessään olla melko edullinen, sillä monet hiilaripitoiset ruokatavarat ovat halpoja. Ongelmana siinä vaan on se, että k.o. ruokavalio tapaa poikia korvaavia - ja kalliita - tottumuksia. Verensokerin heitellessä monen tekee mieli jos jonkinmoisia herkkuja, ja nämä eivät koskaan ole halpoja. Ostetaan siis nopeita hiilihydraatteja sisältäviä tuotteita kuten pullaa, jäätelöä, sipsejä, karkkia, eineksiä, tuoremehuja, popcornia, hampurilaisia, hodareita, tms - mitä tahansa mikä saa verensokerin hetkellisesti tasaantumaan. Monet ns kevyttuotteetkin ovat normaalirasvaisia kallimpia.

Pidemmän päälle tämä käy kalliiksi kun kauppakuitteja kerääntyy, sairauskustannukset nousevat ja oma tehokkuus laskee ylipainon myötä niin työelämässä kuin vapaalla. Ja vaikka ei ostelisikaan herkkuja eli ainakaan kukkaro ei niinkään kärsisi, eivät itselleen väärän ruokavalion noudattamisen seuraukset ole edes rahassa mitattavissa.

.

Vähähiilihydraattinen ruokavalio saattaa itsessään olla vähän kalliimpi - ainakin aloittelijalle, joka kenties hurjistuu ostamaan pakkasen täyteen lihaa ja juustoja joka makuun. Pidemmän päälle tämä ruokavalio kuitenkin tulee halvemmaksi. Ostoslista järkevöityy, terveys edistyy ja ruokahalu on repsahdustenkin tapahtuessa hallittavissa pienin säädöksin. Ruokahalun tasaantuessa heräteostokset jäävät yleensä pois kuormittamasta kukkaroa. Jos siis kokonaiskuvaa katsoo niin karppaus on edullista, ja se saattaa olla sitä myös ihan yksittäisinä päivinä jos vähänkin vaan pitää silmänsä auki ja mukautuu elintarvikkeiden kausiluonteisuuteen.

Halpaa karppausta

Miten sitten karpata halvalla - vai onko se edes mahdollista? Kyllä on, vaikkakaan ei aivan mielekästä jos sitä jatkuvasti joutuu harrastamaan. Mutta halvalla saa muun muassa näitä perustarvikkeita, ja useimpia ympäri vuoden: kananmunia, vihanneksia, pakastevihanneksia, makkaroita, marjoja, sieniä, maapähkinöitä, maitorahkaa, keräkaalia. Jos kauppaan joskus pääsee jo aamulla, on usein ostettavissa m.m. punamerkkisiä lihatuotteita pakasteen laitettavaksi. Juustoja saa aina halvemmallakin kuin yli 10 €/kg. Ja jos on niin onnellisessa asemassa, että voi ostaa joitain ruokatarvikkeita suoraan tuottajalta, ei kun menoksi ja ota kaverikin mukaan.

Suosi torikauppaa
Kesäisin saat vihannekset halvemmalla torilta, ja samalla voit ostaa kalakauppiaalta silakoita, maukkaan kuhan, tms. Torilla on ihan oma tunnelmansa, ja jotenkin mukavampaa se on maksaa suoraan kauppiaalle kuin suurmyymälän kiireiselle kassalle. Samalla tulee vähän liikuttua enemmän - ellet nyt satu onnekkaasti asumaan torin laidalla.

Luonnon antimet
Kiireisen ja autottoman kaupunkilaisen ei kenties tule metsälle lähdettyä, vaikka sitä lapsena olisi harrastanutkin. Mutta selvää on, että luonnolla olisi meille paljon annettavaa - ihan ilmaiseksi. Vuoden marjat kertaheitolla pakastimeen, ja yhtä sun toista sienilajiketta kunhan osaa kerätä. Sitten kokonaan toinen juttu onkin metsästys, mutta Suomen ollessa tunnetusti tilastokärjessä mitä tulee kivääreihin per asukas, luulisi metsästysmahdollisuuksien olevan täällä aika hyvät. Eri asia sitten haluaako metsästää. Ainakin paleodieetillä olevalle luulisi sen olevan mieluinenkin vaihtoehto. Samoin kuin kalastamisen!

Oma palsta
Maalla kun asuu niin viljely oman perheen tarpeisiin lienee aivan luonnollinen osa elämää. Kaupunkilainenkin voi viljellä - kaupunkipalstoilla - mutta se toki vaatii pitkäjänteisyyttä ja suunnitelmallisuutta, varsinkin jos ei omista autoa. Ihanteellista olisi esimerkiksi jonkin Hollannin lähiöiden tapaan pystyä viljelemään omiksi tarpeiksiin talon pihalla tai sen välittömässä läheisyydessä, sillä silloin viljelyn aloittaminen ei kiikastaisi ainakaan pitkistä välimatkoista. Oma kasvimaa tekee hyvää niin kukkarolle, kropalle kuin mielelle.

Lopuksi tässä varsinaisten asiantuntijoiden mielipiteitä aiheesta karppausfoorumilla.


Lähteet: karppaus.info, Kasvimaalla

Vastarannan kiiski

Vähähiilihydraattinen ruokavalio on (vielä toistaiseksi) sen verran tavanomaisista ravintosuuntauksista poikkeava ja kulmakarvoja kohottava, että karppi kuin karppi saattaa tuntea olevansa vastarannan kiiski. Mutta väliäkö hällä, sillä tempora mutantur et nos mutamus in illis - ajat muuttuvat ja me niiden mukana! Tervetuloa karppilammikkoon!

Mutta mistä moinen nimi? Karppi? Tässä vasemmalla näet kiisken, oikealla karpin - englanniksi carp. Hiilihydraatin (carbohydrate) lyhenne taas on carb joten low-carb diet eli vähähiilihydraattinen ruokavalio on muuntunut suomen kieleen käsitteeksi alakarppaus, myöhemmin vain karppaus, ja vastaavasti karppausta noudattavia on alettu kutsua karpeiksi. Vähän lyhyempi kuin muuten ihan hyvä sana hiilaritietoinen. Mutta tämän kaikenhan jo varmaan tiesitkin.

Tässä alla viimeisimmän kyselyn tulokset. Kyselyyn vastanneista moni taitaa olla aika sintti (karppausfoorumin leikkimielinen nimitys karpeista, joilla alle 50 postausta), mutta veteraanejakin riittää. VHH-123 toivottaa kaikille hyviä lukuhetkiä!

Kauanko olet ollut vhh-ruokavaliolla? (10.7. - 23.7.2009 - 51 vastausta)
1. Alle vuoden..................... 22 kpl (43%)
2. 1-3 vuotta........................ 13 kpl (25%)
3. Yli 3 vuotta..................... 10 kpl (19%)
4. En ole vhh-ruokavaliolla.... 6 kpl (11%)

Birgitta Höglunds Mat

Annika Dahlqvistin blogilta löytyy monta aarretta, tässä niistä yksi: linkki ruotsalaiselle ruokablogille, joka on täynnä toinen toistaan hienompia reseptejä. Blogin nimi on Birgitta Höglund's Mat, ja siellä on kerrassaan upeita kuvia erilaisista aterioista - reseptit tietenkin ruotsiksi. Täytyi kuitenkin täälläkin mainostaa sitä koska se nyt vaan on niin hieno! Eli te, joilla on ruotsinkieli hallussa, var så goda! Ja kaikki muut - ihailkaa ainakin kuvia! Ja blogin På svenska kasvaa päivä päivältä!

Lehdistösivun päivitys

Lehdet-sivulla (valiolinkki löytyy ylhäältä vasemmalta) on iso liuta eri artikkeleita, ja lisää tulee koko ajan. Jokaiselle lehdelle on siis oma otsikkonsa, ja uusimmat artikkelit on merkitty punaisella tähdellä. Välistä tällainen punainen tähti saattaa olla vanhankin jutun perässä jos se on kuitenkin uusi listalla. Älä anna artikkelin päivämäärän hämätä - vanhatkin jutut ovat luonnollisesti hyviä jos ja kun ne ovat sitä ollakseen! Ja pieni apu ruotsinkielisten juttujen lukemiseen löytyy - oman sanakirjasi lisäksi - blogin På svenska -osiosta.

Syö elääksesi

Sanonta Syö elääksesi, älä elä syödäksesi kiteyttää paljolti sen mistä terveydessä on kyse. Kun syömme tavalla, joka ylläpitää terveyttä ja jopa pönkittää sitä, on jo paljon voitettu. Kuolema korjaa meidät jokaisen viimeistään vanhuuden myötä, mutta sitä ennen voimme päättää elää - ainakin useimmat meistä - terveyttä vaalien ja elämää arvostaen. Kun elämme syödäksemme, on jokainen suupala usein yksi askel lähemmäs epäterveyttä. Kokeilemalla voimme löytää itsellemme parhaimman ruokavalion - olemme sen velkaa itsellemme. Olemme sen arvoisia. Se ruokavalio voi olla jokin tietty tai oma kooste tietyistä ruokavalioista - mutta täysin yksilöllisesti mukautettu ja juuri itse kullekin sopiva. Ja vaikka se saattaakin nojautua ulkoiseen tietoon ja tukeen, se on vapaa mukautumaan juuri meille sopivaksi. Vain itse voi tietää mikä on itselle hyvä - kun keho kertoo. Kuuntele.

Omistan tämänpäiväisen kirjoitukseni siskolleni - hän olisi täyttänyt tänään 53 vuotta. Tänään on myös tasan vuosi siitä kun Antti Heikkilän TV-esiintymisen myötä alkoi allekirjoittaneen oma vhh-taival. Tästä on hyvä jatkaa.

Ruokasuola

Ruokasuolaa on monenlaista, mutta tutuin niistä on jo pitkään ollut ns tavallinen pöytäsuola. Se on pääasiassa natriumin ja kloorin kemiallinen yhdiste, jossa on noin 99,9 % natriumkloridia. Tämän tekstin lopussa se saattaa vaikuttaa suorastaan tyrmäävältä määrältä. Mutta tämä tavallinen pöytäsuola on vaihdettavissa terveellisempiin vaihtoehtoihin. Sillä suolaa meidän on joka tapauksessa saatava - muuten solujen sisäinen nestetasapaino romahtaa.

Suola ja solut
Yli puolet ihmiskehon painosta on nestettä (vettä), joka sisältää huomattavia suolamääriä. Kudostemme suolan koostumus on täysin sama kuin meriveden ja sen selitetään olevan jäänne 270 miljoonaa vuotta sitten alkaneesta migraatiosta merestä kuivalle maalle. Terveestä kehosta liika suola poistuu nopeasti eikä näin aiheuta suurempia murheita jos käytetään täysmerisuolaa.

Alla koosteena suolaisia vaihtoehtoja ns tavallisen suolan tilalle.

Mineraalisuola
Mineraalisuola on suola, jonka sisältämästä natriumista osa on korvattu kaliumilla ja magnesiumilla. Mutta kannattaakohan ostaa teollista mineraalisuolaa kun luonnollinenkin vaihtoehto löytyy? Merisuola sekä maistuu paremmalta että maksaa vähemmän.

Merisuola
Merisuola koostuu pääasiassa natriumkloridista (94 %), jonka lisäksi siinä on lukuisia muita suoloja. Näin kirjoitettiin Helsingin Sanomissa jokin aika sitten:

"Kaikki pulmat ovat syntyneet vasta kun alettiin raffinoida merisuolaa. Ihmisillä on miljoonien vuosien perintönä hieno sisäänrakennettu tietokone, joka mittaa tarvitsemamme suolan. Se on kuitenkin ohjelmoitu merisuolalle ja kun keho saa puhdasta natriumkloridia, se jää odottamaan vastaavia magnesium- ja kalium- ym. määriä eikä poista ylimäärää. Näin syntyvät verenpaine- ym. ongelmat, joiden ratkaisussa on lähdetty väärästä päästä, ts.on julistettu, että natrium on se paha myrkky, jota pitää välttää."

Ruususuola
Kulkee myös nimellä kristallisuola ja intiaanisuola. Se on kallioperästä louhittavaa mineraalisuolaa, joka sisältää natriumkloridin lisäksi muita suoloja, kuten kaliumkloridia ja magnesiumsulfaattia. Nimensä se on saanut punertavasta väristä, joka syntyy mm. mangaanista ja raudasta.

Suola ja jodi
Suomalaisessa maaperässä ei esiinny juuri lainkaan elimistölle välttämätöntä jodia. Siksi sitä lisätään suolaan, ja näin pyritään estämään struumaa. Jodia saa toki suoraan ravinnostakin, esimerkiksi merikaloista ja merilevästä.

Suolan natrium

Pieninä määrinä natrium on ihmiselle tärkeä kivennäisaine. Natriumia tarvitaan nestetasapainon ylläpitämiseen sekä lihasten ja hermoston toimintaan. Sen liikasaanti on kuitenkin epäterveellistä, sillä se nostaa mm verenpainetta ja voi nykytutkimusten valossa olla haitallista luustolle. Natriumin määrää pystyy vähentämään siirtymällä käyttämään mineraalisuolaa, jossa noin puolet natriumista on korvattu kalium- ja magnesiumsuoloilla. Tai voi syödä merisuolaa, jossa on jo valmiiksi kaikki ihmisen tarvitsemat suolayhdisteen ainesosat.

Liikaa suolaa

Paljon varoitellaan liiallisesta suolankäytöstä. Ja sitä tuleekin helposti saatua liikaa - jos syö virallisterveellisen kaavan mukaan. Vaikka vähäsuolaisten tuotteiden määrä kaupoissa on kasvanut, saadaan monista elintarvikkeista helposti ns. piilosuolaa. Kaupassa ostetussa leivässä sitä on esimerkiksi hyvin paljon - tämän huomaa jokainen kotileipuri. Myös eineksiin lisätään turhan paljon suolaa, kenties osittain peittämään ruoan mauttomuus. Mausteseoksissakin on paljon suolaa.

Liian vähän suolaa

Jos ihminen saa liian vähän suolaa voi seurauksena olla heikotusta, turvotusta ja rytmihäiriöitä. Mutta kyseessä ei siis ole niinkään vähäinen suola vaan mineraalien epätasapaino. Hikoillessa menetämme paljon suoloja, jotka tulee muistaa korvata joko syömällä tai juomalla. Autiomaan hiekassa tarpova kaikin puolin heikentynyt, kangastuksia väärin tulkitseva ihminen on ääriesimerkki suolan puutteesta. Nestetasapaino on tällöin täysin häiriintynyt, ja vaikuttaa suoraan aivojen toimintaan. Jotain samankaltaista voimme havaita maratonilla kun juoksija on epäonnistunut nesteytyksessään. Myös liiasta veden juomisesta voi tulla humalan kaltainen tila, ja vaarana voi olla jopa vesimyrkytys kun elimistön nesteiden pitoisuudet laimenevat liikaa.

VHH ja suola

Vähähiilihydraattisella ruokavaliolla suolaa ei hevin saa liikaa, ja moni karppaaja myös käyttää, keskivertoa valistuneempana ravitsemustieteestä, merisuolaa tai ruususuolaa paremman mineraalitasapainon saavuttamiseksi. Mutta mitä tahansa ruokatottumuksia meillä onkin, nestetasapaino vaatii päivittäistä ylläpitoa, säässä kuin säässä.

Lähteet: Elisanet.fi, Jozo, Kunto ja terveys, Time-to-run, Tohtori.fi, Wikipedia

Vettä!

Ihminen on noin 62-prosenttisesti vettä. Koska vettä poistuu kehostamme jatkuvasti, tarvitsemme sitä jatkuvasti lisää. Vesi on elimistön lämmönsäätelijä, voitelija ja puhdistaja. Kehomme käyttää vettä aineenvaihduntareaktioihin eli esimerkiksi ravintoaineiden kuljetukseen ja imeytymiseen. Ylimääräinen lämpö poistuu kehosta hikenä, ja kuona-aineet virtsan mukana. Kaikkeen tähän tarvitaan vettä. Jota toki tulee jonkin verran ruoan ja muiden juomien mukana, mutta ei koskaan tarpeeksi kattamaan tarpeen.

Liikaa tai liian vähän?
Juotko sinä tarpeeksi vettä? Harva meistä juo liikaa, mutta moni liian vähän. Sitä voi jopa luulla olevansa nälkäinen vaikka on oikeastaan vaan jano, ja siksi kannattaisikin aina juoda vähän vettä ennen kuin rupeaa syömään. Suositus on pari litraa päivässä normaalikulutukseen ja normaalilämpötilassa. Rehkiessä ja helteellä tarvitsee luonnollisesti enemmän. Sairastellessa vettä kannattaa nauttia normaalia enemmän, sillä riittävä juominen nopeuttaa tautia aiheuttavien bakteerien ja virusten huuhtoutumista elimistöstä. Liiallinen vesimäärä normaalioloissa huuhtelee kuitenkin elimistöstä tärkeät mineraalit mennessään. Eli tässä kuten kaikessa muussakin kannattaa ensisijaisesti käyttää maalaisjärkeä sekä kuunnella omaa kehoaan.

Nestehukan oireet
Yleisimpiä nestehukan oireita ovat päänsärky ja väsymys. Jos siis alkaa kesken kaiken väsyttää, juo ensin lasillinen vettä! Jo muutaman prosentin nestehukka heikentää merkittävästi vointiamme, ja 20 prosentin vajaus johtaa kuolemaan. Helteellä ihminen myös menettää hien mukana ison määrän suoloja, ja nämä täytyy jotenkin korvata tai muuten alkaa paikat turvota. Pelkkä vesi ei siis auta kovassa rasituksessa vaan on myös saatava - joko sen mukana tai sen ohessa - suolaa. Hyppysellinen ruususuolaa kielen päälle ja lasillinen vettä tekee terää. Myös ruoan mukana tuleva suola on tärkeä.

Pullosta vai kraanasta

Sanonnasta On lottovoitto syntyä Suomeen voidaan olla monta mieltä, mutta ainakin meillä on hyvä vesi! Voimme juoda vettä suoraan kraanasta tarvitsematta laittaa rahaa pulloveteen, mutta pullotettu vesi on toki kätevä ottaa mukaan kaupan hyllyltä jos on lähtenyt reissuun ilman.

Kylmää vai huoneenlämpöistä

Veden sanotaan olevan terveellisintä huoneenlämpöisenä jolloin kehon ei tarvitse käyttää energiaa sen lämmittämiseen. Se ei myöskään aiheuta pistelyä vatsassa. Mutta useimmille meistä vesi maistuu parhaimmalta kylmänä, ja jääkaapissa on kätevä pitää vettä kannellisessa kannussa tai pullossa niin ei naapuritkaan häiriinny jos tulee yöllä jano :)

Nesteytyslista
Käsi sydämellä - minkä näistä juomista laittaisit ykköseksi jos saisit valita vain yhden: maito, mehu, limu, olut, piimä, siideri, vesi, viina vai viini? Jos olet lukuisten kangastusten riepottelemana oaasille viimeisillä voimillaan ryömien saapuva ihminen, valinta on selvääkin selvempi. Mutta onko tämä selkeä valinta yhtä selvä arjessa?

Lähteet: Hyvä terveys, Keho.net, MTV3, Wikipedia

Sokeririippuvuus

Vielä yksi pala suklaata, sitten saa riittää... No jos nyt yksi kakunpala vielä... Täytyy muistaa ostaa kaupasta tänään limua... Ei kun otan tämän (viimeisen tuutin), ostan huomenna uuden paketin ennen kuin muksut tulevat koulusta.... No mutta täytyyhän nyt kahvin kanssa olla jotain hyvää... Juu, minä ostan aina vähärasvaista hedelmäjugurttia - sehän on terveellistä!

Sokeririippuvuutta - onko sitä? Tiedelehden mukaan todellakin on. Erimielisyyttä asiasta on, ja lisätutkimuksia täytynee vielä tehdä, mutta kai useimmille meistä on melko selvää, että sokerista voi todellakin olla riippuvainen - niin henkisesti kuin fyysisesti. Ja sokerilla tarkoitetaan tietenkin kaikkea missä sokeria on eikä vaan niitä kaikkein ilmeisempiä eli sokeripaloja, karkkia, maitosuklaata, jäätelöä, kakkuja, leivoksia, pullaa tms. Sokeria on vaikka missä ja tämän ymmärtää kun tuoteselosteita vähänkin lukee. Sokeri todellakin koukuttaa! Lue tästä vielä Iltasanomien erinomainen artikkeli aiheesta helmikuulta 2014.

Sokeri aiheuttaa kaikenlaista hallaa. Se on huonoksi hampaille ja muodoille, se vie tunne-elämän tuuliajolle ja vuoristorata-ajelulle, ja saa monet meistä tuntemaan ettemme hallitse itseämme emmekä elämäämme - ja viimeisimpien tutkimusten mukaan se jopa kiihdyttää syöpäsolujen lisääntymistä. Sitä paitsi se käy myös kukkarolle, tätä riippuvuutta kun täytyy ruokkia päivittäin. Joka päivä halajamme aina vaan lisää "jotain hyvää" - siis ne meistä joille hiilihydraatit ovat ongelma. Kaikillehan ne eivät sitä ole.

Taltuta sokeririippuvuus

On siis monen monta syytä päästä eroon sokerin lujasta otteesta päivittäisessä elämässämme. Ei se toki tarkoita sitä, että täytyisi täysin luopua makeasta. Mutta se tarkoittaa kyllä sitä, että täytyy ymmärtää mistä ne sokerihimot johtuvat koska vasta ymmärrys voi tuoda keinot taltuttaa ne. Muuten vuoristorata on loputon luuppi, jossa pysähdyspaikka menee ohi liian nopeasti ja mahdollisuus hypätä kyydistä käy olemattomaksi. Tämä täytyy tehdä ajatuksella ja päättäväisyydellä. Ja siltikään sen ei tarvitse olla ollenkaan vaikeata!

Vähähiilihydraattinen ruokavalio tarjoaa oivat keinot taltuttaa sokeririippuvuus, sillä verensokerin tasaantuessa sokerihimot taantuvat hiljentyäkseen kenties kokonaan. Ja jos kemiasi on sellainen, että sokerihirmu pistää päänsä ylös heti kun sille antaa vähänkin tilaa, sitten vaan täytyy ottaa se tila itselleen tiedon avulla. Ja siihen tietoon sisältyy se, että rasva ja proteiini voivat olla tässä parhaimmat liittolaisesi.

Kimalluksen sivuilla on hyvä artikkeli otsikolla Taltuta sokeririippuvuus (2.2.09). Siinä Heidi Kannisto käy läpi sokeririippuvuuden perustat, ja mitä voimme tehdä asian hyväksi. Lataa myös koneellesi hänen ja Varpu Tavin kirjoittama Irti sokerista 35 päivässä (pdf). Se on kokonaista 65 sivua pitkä, mutta ehdottomasti tulostamisen arvoinen! Käy myös lukemassa Varpu Tavin ajatuksia sokerista Hiilaritietoiset.netissä.

Sokru

Netissä on hieno sivusto nimeltä Jokirannan tila, jossa on mukana myös Sokru - sokeririippuvaisten vertaistukiryhmä. Se järjestää muun muassa HOP -Hyvän Olon Päivät -neuvonta- ja luentoviikonloppuja ihmisille, joille makeanhimo on ongelma. Käy lukemassa!

Kela ja sokeririippuvuus
Kelan sivuilla on ihan oma sivunsa sokeririippuvuudelle, jossa näennäisen asiantuntevasti keskustellaan aiheesta, josta itseasiassa asiantuntemus on todella kaukana. Tässä pieni ote:
"Voisi olettaa, että jos biologinen riippuvuus sokeriin olisi oikeasti olemassa, se miltei pakottaisi syömään kourakaupalla sokeria sellaisenaan. Aiheeseen liittyvistä nettikeskusteluista käy kuitenkin ilmi, että riippuvuudeksi koetun mielihalun kohteena ovat useimmiten karkit, suklaa, leivonnaiset, keksit, jäätelö ja perunalastut, joita syödään yhteen menoon jättisuuria annoksia. Tämä viittaa ahmintahäiriöön, jossa syömisellä pyritään lievittämään esimerkiksi ahdistuksen tai masennuksen aiheuttamaa epämukavaa oloa."

Tässä pidetään kyllä kädet silmillä ja sormet korvissa - ja ollaan aika lapsellisia. Kummallinen asenne viranomaistaholta, mutta näitä kummallisuuksiahan riittää. Ja tässähän on pohjalla tietenkin pelko siitä, että jos sokeririippuvuus luokiteltaisiin riippuvuudeksi niin se saattaisi johtaa sairauskorvausvaatimuksiin kymmenien tuhansien ihmisten taholta - ja sellaiseen ei yksinkertaisesti ole varaa!

Lopuksi
Sokerista on blogilla jo aiemminkin ilmestynyt juttua. Lue myös eilinen Bitten Jonssonista kertova artikkeli. Hakusanalla sokeririippuvuus löytyy Googlesta vähän yli 1000 tulosta, mutta sokeririippuvuuden kanssa kamppailevia on miljoonia. Kun makeanhimo iskee ja se tyydytetään, rasva ei pala vaan sitä tulee pahimmillaan aina vaan lisää. Jos itse kuulut siihen onnekkaaseen vähemmistöön, joita sokeririippuvuus ja/tai sokerin tuomat ongelmat eivät haittaa, onnittelen että luit tämän loppuun jotta voit vihjaista jollekin sokerihirmulle näistä hyvistä linkeistä:

Lähteet: Carbohydrates Addict's Diet, Hiilaritietoiset, Hyvä Terveys, Kela, Kimallus, Sokeripommi, Sokru, Tiede
Artikkelia päivitetty 5.2.2014

Bitten Jonsson

Bitten Jonsson on ruotsalainen erikoissairaanhoitaja ja riippuvuushoidon pioneeri. Hän painottaa aivojen keskeistä roolia kaikessa mitä ihmiskehossa tapahtuu, ja sokerin turmiollista vaikutusta ihmisen terveyteen. Bittenillä on netissä sivut Bitten Jonsson (ruotsiksi ja englanniksi), joissa hän pyrkii tuomaan esiin sokerin aiheuttamaa riippuvaisuutta, sokeririippuvuutta, ja keinoja millä päästä siitä eroon. Vuonna 2004 häneltä ilmestyi kirja Sokeripommi, jonka sittemmin suomalainen Kela arvosteli maan rakoon - varmaankin sairauskorvausvaatimusten räjähdysmäisen kasvun pelossa jos ja kun sokeririippuvuus luokiteltaisiin sairaudeksi. Bitten itse luokittelee kaikki (aivoperäiset) riippuvuudet aivosairauksiksi, ja sokerin omanlaisekseen huumeeksi, joka on monille meistä ongelma, ja kenties portti muihin riippuvuuksiin.

Bitten Jonsson Youtubessa
Ohjelmassa Hjärnmagasinet lokakuussa 2008 Bitten Jonsson puhuu mistä hän, entinen alkoholisti, sai kimmokkeen alkaa tutkia riippuvuuksia ja mihin kaikkeen hyvään se on johtanut. "Sokeririippuvuus on paljon vaikeampi kuin alkoholismi koska syödä tarvitsee joka päivä!" (2:49)

Västeråsissa Ruotsissa pidettiin 21.3.2009 lchf-konferenssi, jossa myös Bitten Jonsson pitää puheen. Muun muassa tästä: Hoitokoulutuksessa ei paljon käsitellä eri riippuvuuksia. Aivot sisältävät vähintään 70% rasvaa, eläinrasvaa. Kaikki lähtee aivoista. Mitä polttoainetta me sinne laitammekaan? Rasva ei ole vihollinen vaan sokeri! 75 cl pullossa viinaa on kokonaista 1 kg sokeria! (6:57)

Lehtiartikkeleita
Pömppömaha pois neljässä viikossa (Iltalehti 12.3.2008)
Socker är farligare än fett (Aftonbladet 15.2.2005)

Kirjallisuus
Sockerbomben: bli fritt från ditt sockerberoende (Bokförlaget Forum 2004)
Sokeripommi - eroon sokeririippuvuudesta (Tammi 2005)

Lähteet: Bitte Jonsson, Bokförlaget Forum, Iltalehti, Kela, Tammi

Atkinsin induktio

Atkinsin induktiossa on kyse Atkinsin ruokavalioon kuuluvasta aloitusvaiheesta. Tämä vaihe mielletään usein Atkinsin dieetiksi, mutta se on siis vain osa sitä. Aloitusvaiheessa keho pyritään saattamaan ketoosiin, jossa tyypillisesti hiilihydraattipolttoinen aineenvaihdunta muutetaan rasvapolttoiseksi. Tämä vaihe kestää muutamasta päivästä pariin viikkoon, täysin riippuen yksilön omasta aineenvaihdunnasta. Tässä kuvataan lyhyesti mutta tarkkaan mitä kehossamme tapahtuu ketoosin aikana, ja mihin ketoosi parhaimmillaan johtaa.

Robert Atkins induktiosta
"Katsokaapa, ensimmäisenä polttoaineenaan elimistönne käyttää energiakseen hiilihydraatit, jotka syötte ja juotte. Jos käytettävissä on yhtään hiilihydraatteja, se polttaa ne mieluummin kuin teihin kerääntyneet rasvakerrokset - ja jatkaa näin totunnaista aineenvaihduntaa. Mutta hiilihydraatit sellaisenaan eivät voi varastoitua ruumiiseen 48 tuntia pitempää aikaa.
Kun siis elimistönne ei saa lainkaan hiilihydraatteja, sen on käytettävä hyväkseen pääpolttoainevarastojaan: kertyneitä rasvakerroksia. Näin ruumis joutuu turvautumaan entisestä poikkeavaan aineenvaihduntajärjestelmään. Tässä uudessa prosessissa elimistönne muuttuu hiilihydraatteja polttavasta koneesta rasvaa polttavaksi koneeksi.
Tämä on siis dieettivallankumous: uusi kemiallinen tilanne, jossa ketonit heitetään yli laidan - ja samoin ei-toivotut kilot, ilman nälkää." (Dr. Atkinsin Diettivallankumous, 1972, sivut 21-22)

Näin sanoo Karppaus-Wiki: induktio kestää Atkinsin dieetissä kaksi viikkoa, jona aikana hiilihydraattien määrä pidetään alle 20 grammassa päivää kohti. Tämä johtaa ketoosiin. Induktion jälkeen hiilihydraattien määrää lisätään asteittain itselle sopivalle tasolle. Aloitusvaihetta voi jatkaa pitempäänkin, mikäli olo tuntuu hyvältä. Aloitusvaiheen ruokavaliossa hiilihydraatit karsitaan minimiin, jotta elimistön aineenvaihdunnallinen epätasapaino korjautuisi mahdollisimman nopeasti, verensokerit tasoittuisivat, insuliinitasot laskisivat ja rasvanpoltto käynnistyisi. Aloitusvaiheen yksi suurimmista eduista on ruokahalun väheneminen. Useimmat kokevat olonsa heti muutaman ensipäivän jälkeen hyväksi ja energiseksi.

Ketoosi
Ketoosi on aineenvaihdunnallinen olotila, jossa muiden muassa rasvahapoista muodostettujen ketoaineiden pitoisuus veressä on koholla. Tämä on seurausta ravinnon alhaisesta hiilihydraattien määrästä, mikä voi johtua paastosta, ravinnon puutteesta tai vähähiilihydraattisen ruokavalion noudattamisesta.

Ketoosin tunnistaa imelänhajuisesta hengityksestä. Tämä johtuu siitä, että ketoainetuotannossa syntyy vähäisiä määriä asetonia, joka vesiliukoisena poistuu mm. ihon ja munuaisten kautta sekä haihtumalla keuhkojen kautta. Ketoosin alkupäivinä ihminen saattaa kokea olonsa hyvin väsyneeksi ja nuutuneeksi, mutta noin viikon kuluttua siitä hyvin pirteäksi ja energiseksi. Tämä johtuu siitä, että aivot käyttävät ravintolähteenään mieluummin ketoaineita kuin glukoosia. Aivojen koko glukoosintarvetta ei voi kuitenkaan korvata ketoaineilla, ja maksa tuottaakin glukoosia niin ravinnon ja omien varastorasvojensa glyserolista kuin myös ravinnon aminohapoista (glukoneogeneesi).

Käy lukemassa ketoosista myös Karppaus-Wikissä. Siellä löytyy paljon tietoa kaikesta vähähiilihydraattiseen ruokavalioon liittyvästä. Ketoosista ilmestyy myöhemmin tällä blogilla oma kattava osionsa.

Lähteet: Dr. Atkinsin dieettivallankumous, Karppaus-Wiki, Wikipedia

Aftonbladet 24.2.2005

Ruotsalainen iltalehti Aftonbladet julkaisi 24.2.2005 mielipidesivullaan Sten Sture Skaldemanin kirjoittaman artikkelin, joka enteili vähähiilihydraattisen ruokavalion maihinnousua Ruotsissa. Tässä artikkeli suomennettuna kokonaisuudessaan.

ENNEN: Sten Sture Skaldeman painoi yli 140 kg. Hän noudatti virallisia ravintosuosituksia, laski kaloreita, meni nälkäisenä nukkumaan - ja silti lihoi. JÄLKEEN: Vasta kun hän rikkoi kaikki ohjeistukset siitä mitä ihmisen pitäisi syödä, hän alkoi laihtua. Sten Sture Skaldeman on 63 kiloa kevyempi ja mahtuu vanhojen housujensa yhteen lahkeeseen.

Älkää kuunnelko hulluja ravintosuosituksia!

Eräänä päivänä kun Sten Sture Skaldeman jälleen kerran näki, että vaaka jatkuvasta laihduttamisesta huolimatta näytti hänen lihoneen, hän luovutti. ”Syönpä sitten itseni henkiltä”, hän tuumi ja paistoi itselleen kaksi paketillista pekonia. Nykyään hän on normaalipainoinen - ja hyvin vihainen ruotsalaisille ravintosuosituksille: – Tohtori Frankensteinko se on töissä Kansanterveyslaitoksella (Folkhälsoinstitutet)? hän ihmettelee.

Mietipä jos joku Franksteinin tyylinen hullu tiedemies saisi päähänsä syöttää ruohonsyöjälle raadonjauhoja. Mitä siitä seuraisi?
Se hullu kokeilu on tosiasiassa tehty. Ja se osoitti, että useimmat ruohonsyöjät selvisivät siitä ilman sen vakavampia sairauksia. Ne eivät voineet kovin hyvin, mutta ainakin niiltä tuli maitoa. Osa lehmistä oli kuitenkin herkempiä lajillensa vierasta ravintoa kohtaan, ja kehittivät itselleen hullunlehmäntaudin.
Emme voi syyllistää lehmiä siitä, että ne sairastuivat. Ne söivät sitä ruokaa mitä saivat. Siinä ei oikein ollut valinnanvaraa.

Mietipä sitten jos samainen hullu tiedemies jatkaa tutkimuksiaan toisella eläinryhmällä. Tällä kertaa hän valitsee koiramme. Koska ne ovat lihansyöjiä, hän ottaa niiltä pois lihan ja täyttää niiden ruoan sokerilla ja tärkkelyksellä.
Tämäkin hullu kokeilu on tehty. Lue vaan tuoteseloste niin näet! Siitä seurauksena lemmikkimme lihovat ja sairastuvat diabetekseen. Mutta se ei ole niiden vika - ne vaan syövät sitä ruokaa mitä saavat eteensä. Se on aika julmaa kokeilua, sillä koirahan on oikeastaan susi. Kuka teistä on nähnyt lihavan suden?

Tämä hullu tiedemies jatkaa tutkimuksiaan. Tällä kertaa hän haluaa testata teorioitaan oikein kunnolla. Hän valitsee "koekaniinikseen” ihmisen. Pian tulee toinen toistaan hullumpi ravintosuositus:
Hän aloittaa varovasti ja suosittelee kuudesta seitsemään leipäviipaletta päivässä. Valitettavasti vaan Frankensteinimme oli liian aikaisessa viestinsä kanssa. Mutta muutaman vuoden päästä hän palaa asiaan oikein jymysuosituksen kera: vähärasvaista ja sokeripitoista ruokaa!

No vihdoinkin alkaa tapahtua! Moni ihminen turpoaa kuin ilmapallo ja hullunrasvantauti leviää epidemian kaltaisesti. Diabetes ja sydän- ja verisuonisairaudet saavuttavat ennätyslukemia. Ja avautuu aivan fantastinen kenttä tieteelliselle tutkimustyölle! Tohtori Frankenstein onnistuu viemään ravintoideologiansa jopa Grönlantiin asti. Ei kestä kauaa ennen kuin ilmaantuu historian ensimmäiset lihavat eskimot. Tiede voi todellakin voittaa luonnon!

Viranomaisten taholla ei olla kuitenkaan - huolimatta tieteellisistä saavutuksista - jakamattoman tyytyväisiä tuloksiin. Terveydenhoitoon menee suuria summia. Jospa vain tiedettäisiin mistä hullunrasvantauti johtuu!
Yksi asia on kuitenkin selvä: ravintosuosituksissa ei voi olla vikaa, sillä Frankensteinhan on asiantuntija.

Mutta ei se ole lihavien ja sairaiden ihmistenkään vika. He ovat vain syöneet viranomaisten suosittelemaa ruokaa. Se on ruokaa, jota on halpa valmistaa, tuottoisaa myydä ja haitallista syödä.

Itse olen laihtunut 63 kiloa rikkoen johdonmukaisesti viranomaisten ohjeita. En kitsastele rasvan kanssa ja syön paljon punaista lihaa. Se on ruokaa, joka rakentaa kehoamme ja jättää pitkään kylläiseksi. Sellainen ravinto kiihdyttää rasvanpolttoa ja on avain menestyksekkääseen painonpudotukseen.


Teesini on hyvin yksinkertainen. Jos poltamme sen mitä syömme, niin annoskoolla ei ole niinkään väliä. Mutta jos syömme virallisten ravintosuositusten mukaisesti niin me syömme varastoon. Näin voimme lihoa melkein tyhjästä. Kehomme on nimittäin aivan yhtä taitava varastoimaan kuin polttamaan rasvaa. Ratkaisevaa on mitä signaaleja annamme sille.

Tätä eivät viranomaisemme ymmärrä. He antavat ravintosuosituksia, jotka sopivat kaivostyöläisille tai eliittiurheilijoille. Pitää nimittäin olla fyysisesti hyvin aktiivi kyetäkseen kuluttamaan kaikki leivässä, pastassa ja perunassa olevat nopeat hiilihydraatit.

Mutta jos satsaamme lihapitoiseen ruokaan, jota olemme luotu syömään, saamme sen kehon ja terveyden, jotka meille on tarkoitettu. Vaikka emme liikkuisikaan. Sen olen itse todennut, ja sen saman voivat kaikki muutkin ylipainoiset todeta.

Mitä sitten sanoa viranomaisista, jotka jakelevat näitä sairauksia aiheuttavia ravintosuosituksia? No sen että he vaan varmistavat, että heille riittää töitä tulevaisuudessakin. Tulevaisuudessa tulee olemaan todella paljon tekemistä.
Pian ainoastaan viranomaisemme uskovat, että nopeat hiilihydraatit ovat avain terveyteen.

Itse olen painanut runsaat 140 kilo ollen hieman alle keskipituuden. Laskin kaloreita ja menin nälkäisenä nukkumaan, ja kuitenkin vaan lihoin. Elämäni muuttui kun pikku hiljaa ymmärsin, että kaikki oli vaan kyse rasvanpoltosta. Yhtäkkiä pystyin syömään itseni kylläiseksi ja silti laihtumaan. Muut ylipainoiset voivat tehdä saman. Mutta ensin on heitettävä virallisterveelliset ravintosuositukset syrjään!

Terveytesi on tärkeintä mitä sinulla on. Toisin kuin lehmillä ja koirilla, sinulla on varaa valita. Voit olla kuuntelematta tohtori Frankensteinin hulluja neuvoja. Voit valita syödä sitä ruokaa jota olet luotu syömään.

Milloin sinä aiot tehdä valintasi?

Sten Sture Skaldeman
tiedottaja ja ent. ylipainoinen

Menestystarina # 4

Tarinamme miehen painohistoria on tuiki tavallinen. Pienenä poikana vähän pullea, mutta hyvässä kunnossa teini-iässä. Lehtimiehen istuva ammatti toi mukanaan muutaman liikakilon kunnes hän 40-vuotiaana painoi jo yli 100. Ja eräänä päivänä vaaka näyttikin jo 130 kiloa. Mies kokeili eri tapoja laihduttaa. Muun muassa täysin rasvatonta ravintoa sekä lautasmallia, ja muutama kilo tippuikin. Mutta kilot tulivat aina korkoineen takaisin. 60 vuoden iässä hänen jalkansa olivat niin turvoksissa, että hän sai tuskin housut jalkaan. Cityakuutissa verenpaine mitattiin kolmeen kertaan suuren tunnekuohun alla. "Makaa siinä", sanoi lääkäri. "En halua, että kuolet tähän eteeni".

Mies tajusi, että hänen oli tehtävä jotain. Ja ihan tosissaan tehtävä. Astuessaan puntarille sen lukema painui pohjaan. Se näytti 138 kiloon asti - hän arvioi painokseen 145 kg. Hän ei saanut käveltyä edes postilaatikolle ilman että välillä levähti. Hän alkoi jälleen laskea kaloreita ja välttää rasvaa. Muutama kilo lähtikin, mutta sitten tuli seinä vastaan. Mies vähensi kaloreita, ja syödessään 800 kcal päivässä ja painon vaan noustessa, hän lakkasi yrittämästä.

Sinä päivänä hän söi aamiaiseksi kaksi pakettia pekonia ja neljä kananmunaa. Lounaaksi viisi porsaankyljystä maustevoin kanssa. Ajatellen, että hän voisi ihan yhtä hyvin syödä itsensä hengiltä kun ei kuitenkaan laihtuisi. Syötyään kolme viikkoa pelkkää lihaa ja rasvaa hän asettui taas puntarille, ja se näytti 113 kiloa.

Miehen lääkäri oli ensiksi hyvin otettu painonpudotuksesta, mutta hermostui kun sai kuulla, että tämä ei ollut piitannut hänen ravintoneuvoistaan ja oikeastaan tehnyt ihan päinvastoin. Lääkäri oli varma, että mies kuolisi jos jatkaisi samaan tyyliin. Hänelle tehtiin tavanomaiset verikokeet, jotka kaikki kuitenkin osoittivat erinomaisia arvoja.

Oltuaan yhdeksän kuukautta samalla ruokavaliolla mies oli yhä hyvässä kunnossa. Hän oli laihtunut 44 kiloa lisää, voi todella hyvin ja tunsi olonsa pirteäksi kuin 25-vuotias. Tässä asiasta hänen omin sanoin: "Ihmiset saattavat ihmetellä, että eikö sitä kyllästy jatkuvaan lihan syömiseen. Mutta eihän sitä väsy siihen mitä keho tarvitsee. Eihän lehmäkään kyllästy ruohon märehtimiseen. Nyt en kuitenkaan enää halua laihtua, ja siksi olen lisännyt ruokavaliooni aika runsaasti kasviksia. Mutta vain sellaisia, jotka kasvavat maan päällä".

Mies jatkaa: "Löysin siis sattumalta ratkaisun ongelmiini. Tajusin, että meillä ihmisillä on samanlainen painonsäätely kuin muillakin eläimillä. Ja että paino on hormonien säätelemä, ja että olin täysin normaali mies. Olin vaan noudattanut luonnottomia ravintosuosituksia! Luonnonmukainen painonsäätely on jotain ihan muuta kuin mihin lääkärit ja ravintoneuvojat uskovat. Sillä ei ole yhtikäs mitään tekemistä kaloreiden tai liikunnan kanssa. Mutta kaikki sen, että syömme kuten meidät on luotu syömään."

Tämä mies on siis Sten Sture Skaldeman, jolta on ilmestynyt aiheesta seuraavat kirjat: Ät dig ner i vikt, Frågor och svar om Skaldemans diet, GI-Noll!, Kokbok GI-Noll!

PS. Huomenna suomennettuna Sten Sture Skaldemanin herättävä artikkeli Aftonbladetissa 24.2.2005.

Lähteet: Aftonbladet, Expressen, Skaldeman

Kirja: Diabeteksen hoito ruokavaliolla

Antti Heikkilän ajankohtainen kirja Diabeteksen hoito ruokavaliolla (Rasalas 2008) on ensimmäisenä vuorossa blogin uudessa kirjoja käsittelevässä sarjassa. Ajankohtainen sikäli että sitä tämä aihe on aina, ja myös koska se sijoittui terveys- ja ravitsemuskirjojen sarjassa kolmanneksi The Gourmand World Cookbook Awards -gaalassa Pariisissa heinäkuussa 2009. Kirja ilmestyi siis elokuussa 2008, ja on saanut osakseen paljon huomiota - niin risuja kuin ruusuja. Risujen perustuessa enimmäkseen siihen olettamukseen, että vähähiilihydraattinen ruokavalio on vaaraksi diabeetikoille.

Diabeteksen hoito ruokavaliolla
kertoo selkeällä suomen kielellä miten ruokavalio voi auttaa diabeteksen hoitoon, ja miten sitä sairastavan ei pidä sokeasti uskoa farmaseuttisten lääkkeiden mahtiin vaan että lääkkeenä voi olla juuri ruokavalio. Ruokavalio, josta on poistettu turhat hiilihydraatit, jotka ylläpitävät sairautta ja lääkitystä. Kirjan sanoin: virallinen hoitosuositus pahentaa sairautta, koska se sekoittaa insuliinin aineenvaihduntaa entisestään. Insuliini on myrkky, joka vahingoittaa elimistöä monella tavalla.

Risut ja ruusut
Kirja on saanut osakseen mitä luultavammin paljon enemmän ruusuja kuin risuja, mutta risut nyt vaan tapaavat olla äänekkäämpiä. Osa niistä kohdistuu aivan yksinkertaisesti kirjoitusvirheisiin ja kömpelöihin ilmaisuihin, ja ilman näitä tämäkin kirja olisi luettavampi. Mutta vankka asiasisältö korvaa kuitenkin tällaisen mennen tullen. Suurempia risuja tuli sitten täysin odotetulta taholta.

Heikkilä vs. Diabetesliitto
Kirjan ilmestyttyä Suomen Diabetesliitto esitti siitä sivuillaan hyvin kriittisen kannan väittäen muun muassa, että Antti Heikkilä kannustaa nuoruusiän diabetesta sairastavia ihmisiä siirtymään vähähiilihydraattiselle ruokavaliolle. Vaikka Heikkilä itse asiassa selvästikin puhuu aikuisiän eli ns kakkostyypin diabeteksesta. Näitä kahta tyyppiähän ei pidä sekoittaa toisiinsa. Antti Heikkilä katsoo olevansa jälleen kerran Diabetesliiton parjauskampanjan kohteena (kuten aikaisemmin) ja on tehnyt asiasta sittemmin rikosilmoituksen.

Vielä muutama sana
Kustannusyhtiö Rasalaksen omilta sivuilta: Lääkäri Antti Heikkilän mukaan II -tyypin diabeteksen ensisijainen hoitomuoto on vähähiilihydraattinen ruokavalio ja vasta toissijaisesti lääkehoito. Vähähiilihydraattinen ruokavalio normalisoi ja tasapainottaa insuliinin aineenvaihdunnan. Monet Heikkilän potilaista ovat päässeet lääkkeistä ja täysin parantuneet vähähiilihydraattisella ruokavaliolla. Tämä ruokavalio on tärkeä myös I -tyypin diabeetikoille tasaisen verensokerin saavuttamiseksi.

Kts myös: Antti Heikkilän blogi, VHH-123: Antti Heikkilä

Kirjat

Blogi aloittaa tänään uuden kirjoja käsittelevän artikkelisarjan. Se alkaa Antti Heikkilän kirjalla Diabeteksen hoito ruokavaliolla. Tällä osiolla on tarkoitus tuoda esiin lyhyesti eri vähähiilihydraattista ruokavaliota koskevien tai sivuavien kirjojen hyvät ja huonot puolet ja niiden mielekkyys ja merkitys vhh-ruokavaliolle. Kirjat ovat niin uusia kuin vanhoja, ja niin suomalaisten kuin ulkomaalaisten kirjoittamia.

Tulet myöhemmin löytämään kirja-arvostelut Tunnisteissa (kirjat), sivun sisäisellä hakutoiminnolla (jonka löydät vasemmalta) sekä tässä alla koosteena. Koosteessa varsinainen linkki vie kirjan viralliselle sivulle (esim. kauppaan) ja (B)-linkki kirjaa käsittelevälle blogisivulle. Tälle sivulle on oma yläotsikkonsa Kirjakulma.

Diabeteksen hoito ruokavaliolla (Antti Heikkilä 2008) (B)
Good Calories, bad Calories (Gary Taubes 2007) B
Ät dig ner i vikt (Sten Sture Skaldeman 2006) B

Päivitetty 29.10.2009

Pellava

Pellava on maailman vanhimpia viljelyskasveja. Siitä on tehty kangasta, sitä on käytetty tiivisteenä ja maalin raaka-aineena - ja ihmisravintona jo kivikaudelta lähtien. Kaupasta tunnettuja tuotteita ovat pellavansiemenet, pellavarouhe sekä pellavaöljy.

Pellavan ravintoarvot ja terveellisyys

Finelin mukaan kokonaisissa pellavansiemenissä on rasvaa 55%, proteiinia 36% ja imeytyviä hiilihydraatteja 9 %. Paljon kuitua, sekä magnesiumia, fosforia, kaliumia, kalsiumia ja seleeniä sekä B-, E- ja K-vitamiineja. Pellavan liiallinen käyttö saattaa aiheuttaa ripulia. Ei sisällä gluteiinia. Kohtuullisesti käytettynä pellavansiemenen kuorikerroksessa olevista syanogeenisiä yhdisteitä ei ole haittaa. Seuraavilta sivuilta löytyy mukavasti tietoa pellavasta: Sini-Pellava Oy, Hyvinvointia pellavasta.

Pellavansiemenet

Pellavansiemenet sisältävät sekä veteen liukenematonta että vesiliukoista kuitua, ja ovat yksi parhaista lignaanien lähteistä (lignaanit saattavat estää joitain syöpiä kehittymästä). Sisältävät myös terveellisiä omega3-, linoli- ja linoleenirasvahappoja. Yli puolet pellavansiemenien rasvasta on omega3:a, joka voi alentaa korkeaa verenpainetta ja vähentää tulehdusriskejä. Siemeniä voi liottaa tai lisätä raakana vaikka jugurttiin tai leipätaikinaan.

Pellavan siemenistä puristetaan öljyä, joka soveltuu myös ihmisravinnoksi vaikka moni meistä mieltääkin sen jo hajunsa puolesta ihan muuhun käyttötarkoitukseen. Tässä Ray Peatin kriittinen artikkeli pellavansiemenöljyn ja monen muunkin kasvisöljyn käytöstä ihmisravintona.

VHH ja pellava
Pellava sopii erinomaisesti vähähiilihydraattiseen ruokavalioon. Paljon rasvaa ja proteiinia, ja sen siemenet ovat mukava lisä jugurtissa pähkinöiden, marjojen, tms ohella.

Lähteet: Fineli, Hyvinvointia pellavasta, Ray Peat, Sini-Pellava, Wikipedia

Lars-Erik Litsfeldt

Lars-Erik Litsfeldt on vuonna 1958 syntynyt ruotsalainen juristi ja vähähiili-hydraattisuuden puolestapuhuja. Kaikki alkoi hänellä siitä kun hän itse sairastui kakkostyypin diabetekseen ja, tyytymättömänä virallisterveellisten suositusten toimimattomuuteen, alkoi lopulta etsiä omia teitä terveyteen. Hän on ollut vähähiilihydraattisella ruokavaliolla syksystä 2003 ja on siitä lähtien ajanut asian saattamista kansan tietoisuuteen lehtiartikkeleillaan, kirjoillaan ja luennoillaan.

Esimerkkinä toukokuussa 2009 Aftonbladet julkaisi Litsfeldtin artikkelin otsikolla Varning för fruktbluffen, jossa hän tuo esiin tuolloista Ruotsissa käytyä debattia hedelmien (epä)terveellisyydestä ja kompaa Dagens Medicin-lehden edellisessä kuussa julkaisemaa käänteentekevää artikkelia Livsmedelsverket bör sluta med kostråd till allmänheten (Elintarvikeviraston tulee lopettaa antamasta kansalle ravitsemussuosituksiaan). Hän piti myös aikaisemmin blogia Fettskrämd, mutta löytyy nyt parhaiten omalta sivustoltaan Litsfeldt.se

On selvää, että myös maallikoilla, joihin Lars-Erik lukeutuu, on sanansa sanottavaan tässä yhteisessä asiassa, varsinkin jos heillä on asiasta omakohtaista, virallisterveellisten suositusten aiheuttamien kasaantuvien terveysongelmien tuomaa karvasta kokemusta. Ja kenelläpä niitä ei olisi! Ylipäätänsä tänä tietotekniikan aikakautena rajat virallisen (hoito- ja lääketieteen) koulutuksen käyneiden ja omakohtaisten kokemuksen kautta asiasta tiedottavien asiantuntijoiden välillä häilyvät, ja tavallinen kaduntallaaja saattaakin tietää asioista paljon enemmän kuin ns virallisen tahon palkkalistoilla istuva viranhaltija. Tämän Litsfeldtinkin mm juristikoulutuksen suomalla täsmätyylillään on tehnyt melko selväksi.

Lars-Erik Litsfeldt on mukana myös uudella lchf.se-sivustolla.

Kirjallisuus
Fettskrämd (2005)
Ät fet mat - bli frisk och smal (2006)
Ideologin och pengarna bakom kostråden tillsammans med Per Wikholm (2007)
Diabetes. Inte. (2009)

Nälkä

Nälkä on ravitsemusfysiologinen tila, jossa ihmisellä ei ole määrältään tai laadultaan riittävää ravintoa. Nälän tunne voi syntyä myös psyykkisistä syistä, jolloin ihminen syö kuviteltuun nälkäänsä. Tämä artikkeli käsittelee nälkää fysiologisena ilmiönä.

Terve nälkä
Niin kauan kun ihminen kykenee tuntemaan nälkää, ovat asiat aika hyvin. Mutta näläntunne häiriintyy kun aineenvaihdunta on pitkään ollut sekaisin. Yksi ääripää tästä on nälkäkuoleman partaalla oleva yksilö, joka ei enää tunne nälkää koska hänen kehonsa ei enää kykene vastaanottamaan ravintoa ja valmistautuu kuolemaan. Toinen ja hyvin tavallinen ääripää on väärien ruokatottumusten ja ylensyönnin aiheuttama aineenvaihdunnan häiriintyminen jolloin nälästä on tullut pikemminkin psyykkinen juttu. Mielellä on nälkä koko ajan, ja kun ei malteta odottaa oikeaa nälkää vaan syödään tämän tästä, nälästä tulee tavoittamaton ja etäinen asia, jonka puutteeseen tottuu niin kauan kun ruoasta ei ole puutetta.

Kun vatsa kurnii

Kun on oikein nälkä niin vatsa kurnii. Ymmärtääksemme miksi näin on, on hyvä miettiä mistä ruoansulatuksessa on kyse. Ruoansulatus alkaa suusta ja päättyy peräaukkoon. Ravinto kulkee ruoansulatuselimien kautta myös lihassupistusten saattelemana (peristalsis). Nämä supistukset auttavat osaltaan puristamaan ravintoa kokoon ja työntämään sitä eteenpäin ruoansulatuskanavassa. Samalla samaisessa ruoansulatuskanavassa olevat ilma ja kaasut työntyvät eteenpäin, ja nämä yhdessä aiheuttavat vatsan kurnimisen. Vatsa voi siis kurnia muulloinkin kuin nälän aikana, mutta kun suolistossa tai ohutsuolessa on ruokaa, kurniminen on hiljaisempaa. Ja kun viimeisestä ruokailusta on mennyt hyvän aikaa, aivot viestittävät näille supistajalihaksille alkamaan työntää suolessa mahdollisesta vielä olevaa ainesta ylöspäin jotta elimistö voisi ottaa siitä vielä viimeisetkin ravinteiden rippeet, ja samalla viestittää keholle, että on aika jälleen syödä.

Nälkä ja energian jakautuminen

Nälän tunteen tullessa ihmisen keho pyrkii ensisijaisesti turvaamaan elintoimintansa. Veressä oleva glukoosi on energian tärkein lähde, ja elimistö alkaa käyttää ensin lihaksia ja sitten rasvakudosta energian tuottamiseen. Elimistö pitää huolen siitä, että aivot saavat aina tarvitsemansa glukoosin, ja siten esimerkiksi nukkuessa jolloin ihminen luonnostaan paastoaa, energia menee aivoille, välttämättömiin elintoimintoihin sekä kehon korjaamiseen.

Nälkäisenä ruokakaupassa
ei yksinkertaisesti kannata olla! Nälkäisenä ihminen tekee helposti ostosvalintoja, jotka perustuvat alhaisesta verensokerista johtuvan sokerintarpeen nopeaan tyydyttämiseen. Eli ostoskoriin saattaa helposti "eksyä" keksejä, leipää, pasteijoita, jäätelöä, pizzaa, banaaneja, sipsejä, eineksiä, karkkia jne - mitä tahansa missä on nopeita hiilihydraatteja. Eli mitä tahansa mitä voi napostella heti kaupasta ulos päästyään tai minkä voi kotona heittää suoraan mikroon. Mutta totta kai järkevä ihminen kykenee vastustamaan moista, eikö?


Millä pitää nälkä poissa?
Meitä suomalaisia on pitkään valistettu sillä, että nälkä pysyy parhaiten loitolla kun syö runsaasti proteiinia, hiilihydraatteja ja kuitua. Tämä viesti on mennyt niin hyvin perille, että moni oppii pitämään nälän tyystin poissa - syömällä koko ajan jotain. Sillä siihen monella runsashiilihydraattinen syöminen johtaa. Hiilihydraatit ruokkivat nälkää, joka saa syömään lisää, joka taas ruokkii nälkää - ja kierre on valmis melkein ennen kuin se alkoikaan! Ja sanotaanhan, että on se kamala nälkä joka ei syömällä lähde! Sitä paitsi, miksi pitäisi pitää nälkä poissa? Nälkä on oleellinen osa ihmiselämää, ja sen terveellinen tyydyttäminen on sekä fysiologinen että kulinaarinen nautinto.

Nälkä ja VHH
Moni kokee siirryttyään vähähiilihydraattiselle ruokavaliolle, että nälkä normalisoituu ja nälänhallinta kasvaa. Nälästä tulee tervettä nälkää eikä se ole enää sitä kalvavaa tunnetta, että koko ajan pitäisi saada jotakin. Niillä, joilla on jonkinasteinen syömishäiriö takana tai joilla on ollut jollain tavoin vääristynyt suhde ruokaan, on erityisen paljon voitettavaa tällä ruokavaliolla, sillä se usein vapauttaa henkilön tuntemaan pitkästä aikaa aitoa nälkää, ja hyvin pian nälästä tulee vain marginaalinen tekijä, joka on hyvin hallittavissa ja tiedostetaan yhtä kirkkaasti ja luonnollisesti kuin esimerkiksi se, että kengän nauhat tulee sitoa jos aikoo lähteä kävelemään ne jalassa. Yksinkertaistettuna voisi sanoa, että rasva tyydyttää nälkää pitkään, ja sokeri ruokkii sitä.

Loppukevennykseksi vähän vanhoja ja uudempiakin sanontoja, joissa nälkä elää...

Kyllä nälkä porsaan kotiin ajaa
Nälkä lähtee syömällä ja vaimo juomalla
Nälkä on aina vieraanamme - ei meillä muita vieraita käykään!
Nälkä on paras mauste
Nälkä tulee syödessä
Näläkä jäe, niin ei ku alota vuan alusta!
Näläkä niin että näkyä haittaa
Nämä Sorekshon sikalan annokset on kyllä nii känääsiä, ettei näillä näläkä lähäre, vaikka ruakahalu menööki
On se kamala nälkä joka ei syömällä lähde!
Pää pysthyn, -sanoo Härmäläänen-, ja komiasti, vaikka olis kuinka näläkä!
Ruoka on hyvää nälkää vastaan

Lähteet: How stuff works, Wikipedia