Tarjonta ja kysyntä

Kysyntä ja tarjonta
Koulun yhteiskuntaopin tunneilla luetaan muun muassa markkinataloudesta ja siihen kiinteästi kytkeytyvästä kysynnän ja tarjonnan laista. Opitaan, että kun on kysyntää niin markkinavoimat ovat valmiina tarjoamassa kuluttajalle hänen haluamiaan tuotteita. Ihanteellista kansantalouden, yrittäjien, kuluttajien ja ympäristönkin kannalta olisi, että kysyntä ja tarjonta vastaisivat suurin piirtein toisiaan. Näin kuluttajahinnat pysyisivät kohtuullisina eikä myöskään syntyisi liikaa hävikkiä.

Tarjonta ja kysyntä
Mutta asia on joskus myös toisin päin. Ensin on tarjonta, tuottajan pyrkiessä luomaan ja sitten ylläpitämään kysyntää voidakseen myydä tuotteitaan. Tämä toteutetaan kovan mainostuksen, uutuustarjousten ja alennusten voimin. Ja jos tuote ei millään mene kaupaksi, se saatetaan lopulta myydä polkuhinnoin, jonka jälkeen satsataan johonkin muuhun. Tai se muokataan joksikin muuksi, vaikkakin melkein samaksi, tai laitetaan odottamaan otollisimpia aikoja.

Kysynnän jatkuvuus

Mitä enemmän tuotteeseen on sijoitettu rahaa, aikaa ja vaivaa, sitä tärkeämpää on pitää yllä kysynnän jatkuvuus. Elintarviketeollisuudessa tämä on täysin olennainen seikka. Viljapeltojen sato täytyy saada kuluttajan pöytään, oli mikä oli. Peltoja ei niin vaan muuteta joksikin toiseksi tuottavuustekijäksi vaan sen jatkuvuus on kaiken ydin. Jos rypsiä valmistuu 100 miljoonaa kiloa, on se saatava myydyksi tai hukka perii. On myös olemassa kauppasopimukset, kuljetussopimukset, tuotantosopimukset ynnä muut pienemmät sopimukset, jotka kaikki pitävät kauppaa yllä. Kaikki perustuu siihen, että tuote ostetaan - oli mikä oli.

Entä jos kävisi ilmi, että jokin elintarvike on useimmille meistä haitallinen. Loppuisiko kysyntä? Ei varmastikaan, sillä tottumukset istuvat monilla lujassa. Mutta olisi vaarana, että kysyntä laskisi ratkaisevan paljon. Huolimatta siitä, että kyseinen elintarvike muokattaisiin melkein tunnistamattomaan muotoon, ja huolimatta siitä, että elinkeinoelämä ottaisi järeät aseet käyttöön. Moni kuluttaja on paitsi hintatietoinen niin myös kykenevä ottamaan selvää asioista, ja tänä tietotekniikan aikakautena asioita saa selville jos vaan haluaa.

Nämä edellä mainitut järeät aseet käsittävät monenmoista keinoa vaikuttaa kulutukseen: mainostus, painostus, lahjonta, hintapolitiikka sekä "viranomaiskäsky" eli virallisen tahon pyrkimys hyödyntää kaikki käytettävissä olevat kanavat ja keinot saada kuluttaja valitsemaan ennalta määrätyt tuotteet. Näihin kanaviin ja keinoihin kuuluvat muun muassa historiaan ja perinteisiin tukeutuminen, tietoiskut, asioilla pelottelu, kaikkitietävä suhtautuminen kansalaisiin, hintapolitiikka ja monet ennakko-olettamusten pohjalta tehdyt ja määrättyä tulosta hakevat tieteelliset tutkimukset. Toki on myös olemassa ennakkoluulottomia tieteellisiä tutkimuksia, mutta niiden heijastuma saa huonotkin tutkimukset näyttämään varteenotettavilta.

Kysynnän täytyy jatkua koska tarjontaa on, ja tarjonta ei voi loppua sillä siinä liikkuu iso raha. Liian iso jotta pienen kansalaisen annettaisiin estottomasti päättää mihin rahansa laittaa. Tämä pätee myös lääketeollisuuteen. Muutoksen rattaat voivat olla tuskallisen hitaat.