Ruotsalainen iltalehti Aftonbladet julkaisi 24.2.2005 mielipidesivullaan Sten Sture Skaldemanin kirjoittaman artikkelin, joka enteili vähähiilihydraattisen ruokavalion maihinnousua Ruotsissa. Tässä artikkeli suomennettuna kokonaisuudessaan.
ENNEN: Sten Sture Skaldeman painoi yli 140 kg. Hän noudatti virallisia ravintosuosituksia, laski kaloreita, meni nälkäisenä nukkumaan - ja silti lihoi. JÄLKEEN: Vasta kun hän rikkoi kaikki ohjeistukset siitä mitä ihmisen pitäisi syödä, hän alkoi laihtua. Sten Sture Skaldeman on 63 kiloa kevyempi ja mahtuu vanhojen housujensa yhteen lahkeeseen.Eräänä päivänä kun Sten Sture Skaldeman jälleen kerran näki, että vaaka jatkuvasta laihduttamisesta huolimatta näytti hänen lihoneen, hän luovutti. ”Syönpä sitten itseni henkiltä”, hän tuumi ja paistoi itselleen kaksi paketillista pekonia. Nykyään hän on normaalipainoinen - ja hyvin vihainen ruotsalaisille ravintosuosituksille: – Tohtori Frankensteinko se on töissä Kansanterveyslaitoksella (Folkhälsoinstitutet)? hän ihmettelee.
Mietipä jos joku Franksteinin tyylinen hullu tiedemies saisi päähänsä syöttää ruohonsyöjälle raadonjauhoja. Mitä siitä seuraisi?
Se hullu kokeilu on tosiasiassa tehty. Ja se osoitti, että useimmat ruohonsyöjät selvisivät siitä ilman sen vakavampia sairauksia. Ne eivät voineet kovin hyvin, mutta ainakin niiltä tuli maitoa. Osa lehmistä oli kuitenkin herkempiä lajillensa vierasta ravintoa kohtaan, ja kehittivät itselleen hullunlehmäntaudin.
Emme voi syyllistää lehmiä siitä, että ne sairastuivat. Ne söivät sitä ruokaa mitä saivat. Siinä ei oikein ollut valinnanvaraa.
Mietipä sitten jos samainen hullu tiedemies jatkaa tutkimuksiaan toisella eläinryhmällä. Tällä kertaa hän valitsee koiramme. Koska ne ovat lihansyöjiä, hän ottaa niiltä pois lihan ja täyttää niiden ruoan sokerilla ja tärkkelyksellä.
Tämäkin hullu kokeilu on tehty. Lue vaan tuoteseloste niin näet! Siitä seurauksena lemmikkimme lihovat ja sairastuvat diabetekseen. Mutta se ei ole niiden vika - ne vaan syövät sitä ruokaa mitä saavat eteensä. Se on aika julmaa kokeilua, sillä koirahan on oikeastaan susi. Kuka teistä on nähnyt lihavan suden?
Tämä hullu tiedemies jatkaa tutkimuksiaan. Tällä kertaa hän haluaa testata teorioitaan oikein kunnolla. Hän valitsee "koekaniinikseen” ihmisen. Pian tulee toinen toistaan hullumpi ravintosuositus:
Hän aloittaa varovasti ja suosittelee kuudesta seitsemään leipäviipaletta päivässä. Valitettavasti vaan Frankensteinimme oli liian aikaisessa viestinsä kanssa. Mutta muutaman vuoden päästä hän palaa asiaan oikein jymysuosituksen kera: vähärasvaista ja sokeripitoista ruokaa!
No vihdoinkin alkaa tapahtua! Moni ihminen turpoaa kuin ilmapallo ja hullunrasvantauti leviää epidemian kaltaisesti. Diabetes ja sydän- ja verisuonisairaudet saavuttavat ennätyslukemia. Ja avautuu aivan fantastinen kenttä tieteelliselle tutkimustyölle! Tohtori Frankenstein onnistuu viemään ravintoideologiansa jopa Grönlantiin asti. Ei kestä kauaa ennen kuin ilmaantuu historian ensimmäiset lihavat eskimot. Tiede voi todellakin voittaa luonnon!
Viranomaisten taholla ei olla kuitenkaan - huolimatta tieteellisistä saavutuksista - jakamattoman tyytyväisiä tuloksiin. Terveydenhoitoon menee suuria summia. Jospa vain tiedettäisiin mistä hullunrasvantauti johtuu!
Yksi asia on kuitenkin selvä: ravintosuosituksissa ei voi olla vikaa, sillä Frankensteinhan on asiantuntija.
Mutta ei se ole lihavien ja sairaiden ihmistenkään vika. He ovat vain syöneet viranomaisten suosittelemaa ruokaa. Se on ruokaa, jota on halpa valmistaa, tuottoisaa myydä ja haitallista syödä.
Itse olen laihtunut 63 kiloa rikkoen johdonmukaisesti viranomaisten ohjeita. En kitsastele rasvan kanssa ja syön paljon punaista lihaa. Se on ruokaa, joka rakentaa kehoamme ja jättää pitkään kylläiseksi. Sellainen ravinto kiihdyttää rasvanpolttoa ja on avain menestyksekkääseen painonpudotukseen.
Teesini on hyvin yksinkertainen. Jos poltamme sen mitä syömme, niin annoskoolla ei ole niinkään väliä. Mutta jos syömme virallisten ravintosuositusten mukaisesti niin me syömme varastoon. Näin voimme lihoa melkein tyhjästä. Kehomme on nimittäin aivan yhtä taitava varastoimaan kuin polttamaan rasvaa. Ratkaisevaa on mitä signaaleja annamme sille.
Tätä eivät viranomaisemme ymmärrä. He antavat ravintosuosituksia, jotka sopivat kaivostyöläisille tai eliittiurheilijoille. Pitää nimittäin olla fyysisesti hyvin aktiivi kyetäkseen kuluttamaan kaikki leivässä, pastassa ja perunassa olevat nopeat hiilihydraatit.
Mutta jos satsaamme lihapitoiseen ruokaan, jota olemme luotu syömään, saamme sen kehon ja terveyden, jotka meille on tarkoitettu. Vaikka emme liikkuisikaan. Sen olen itse todennut, ja sen saman voivat kaikki muutkin ylipainoiset todeta.
Mitä sitten sanoa viranomaisista, jotka jakelevat näitä sairauksia aiheuttavia ravintosuosituksia? No sen että he vaan varmistavat, että heille riittää töitä tulevaisuudessakin. Tulevaisuudessa tulee olemaan todella paljon tekemistä.
Pian ainoastaan viranomaisemme uskovat, että nopeat hiilihydraatit ovat avain terveyteen.
Itse olen painanut runsaat 140 kilo ollen hieman alle keskipituuden. Laskin kaloreita ja menin nälkäisenä nukkumaan, ja kuitenkin vaan lihoin. Elämäni muuttui kun pikku hiljaa ymmärsin, että kaikki oli vaan kyse rasvanpoltosta. Yhtäkkiä pystyin syömään itseni kylläiseksi ja silti laihtumaan. Muut ylipainoiset voivat tehdä saman. Mutta ensin on heitettävä virallisterveelliset ravintosuositukset syrjään!
Terveytesi on tärkeintä mitä sinulla on. Toisin kuin lehmillä ja koirilla, sinulla on varaa valita. Voit olla kuuntelematta tohtori Frankensteinin hulluja neuvoja. Voit valita syödä sitä ruokaa jota olet luotu syömään.
Milloin sinä aiot tehdä valintasi?
Sten Sture Skaldeman
tiedottaja ja ent. ylipainoinen
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti