Menestystarina # 4

Tarinamme miehen painohistoria on tuiki tavallinen. Pienenä poikana vähän pullea, mutta hyvässä kunnossa teini-iässä. Lehtimiehen istuva ammatti toi mukanaan muutaman liikakilon kunnes hän 40-vuotiaana painoi jo yli 100. Ja eräänä päivänä vaaka näyttikin jo 130 kiloa. Mies kokeili eri tapoja laihduttaa. Muun muassa täysin rasvatonta ravintoa sekä lautasmallia, ja muutama kilo tippuikin. Mutta kilot tulivat aina korkoineen takaisin. 60 vuoden iässä hänen jalkansa olivat niin turvoksissa, että hän sai tuskin housut jalkaan. Cityakuutissa verenpaine mitattiin kolmeen kertaan suuren tunnekuohun alla. "Makaa siinä", sanoi lääkäri. "En halua, että kuolet tähän eteeni".

Mies tajusi, että hänen oli tehtävä jotain. Ja ihan tosissaan tehtävä. Astuessaan puntarille sen lukema painui pohjaan. Se näytti 138 kiloon asti - hän arvioi painokseen 145 kg. Hän ei saanut käveltyä edes postilaatikolle ilman että välillä levähti. Hän alkoi jälleen laskea kaloreita ja välttää rasvaa. Muutama kilo lähtikin, mutta sitten tuli seinä vastaan. Mies vähensi kaloreita, ja syödessään 800 kcal päivässä ja painon vaan noustessa, hän lakkasi yrittämästä.

Sinä päivänä hän söi aamiaiseksi kaksi pakettia pekonia ja neljä kananmunaa. Lounaaksi viisi porsaankyljystä maustevoin kanssa. Ajatellen, että hän voisi ihan yhtä hyvin syödä itsensä hengiltä kun ei kuitenkaan laihtuisi. Syötyään kolme viikkoa pelkkää lihaa ja rasvaa hän asettui taas puntarille, ja se näytti 113 kiloa.

Miehen lääkäri oli ensiksi hyvin otettu painonpudotuksesta, mutta hermostui kun sai kuulla, että tämä ei ollut piitannut hänen ravintoneuvoistaan ja oikeastaan tehnyt ihan päinvastoin. Lääkäri oli varma, että mies kuolisi jos jatkaisi samaan tyyliin. Hänelle tehtiin tavanomaiset verikokeet, jotka kaikki kuitenkin osoittivat erinomaisia arvoja.

Oltuaan yhdeksän kuukautta samalla ruokavaliolla mies oli yhä hyvässä kunnossa. Hän oli laihtunut 44 kiloa lisää, voi todella hyvin ja tunsi olonsa pirteäksi kuin 25-vuotias. Tässä asiasta hänen omin sanoin: "Ihmiset saattavat ihmetellä, että eikö sitä kyllästy jatkuvaan lihan syömiseen. Mutta eihän sitä väsy siihen mitä keho tarvitsee. Eihän lehmäkään kyllästy ruohon märehtimiseen. Nyt en kuitenkaan enää halua laihtua, ja siksi olen lisännyt ruokavaliooni aika runsaasti kasviksia. Mutta vain sellaisia, jotka kasvavat maan päällä".

Mies jatkaa: "Löysin siis sattumalta ratkaisun ongelmiini. Tajusin, että meillä ihmisillä on samanlainen painonsäätely kuin muillakin eläimillä. Ja että paino on hormonien säätelemä, ja että olin täysin normaali mies. Olin vaan noudattanut luonnottomia ravintosuosituksia! Luonnonmukainen painonsäätely on jotain ihan muuta kuin mihin lääkärit ja ravintoneuvojat uskovat. Sillä ei ole yhtikäs mitään tekemistä kaloreiden tai liikunnan kanssa. Mutta kaikki sen, että syömme kuten meidät on luotu syömään."

Tämä mies on siis Sten Sture Skaldeman, jolta on ilmestynyt aiheesta seuraavat kirjat: Ät dig ner i vikt, Frågor och svar om Skaldemans diet, GI-Noll!, Kokbok GI-Noll!

PS. Huomenna suomennettuna Sten Sture Skaldemanin herättävä artikkeli Aftonbladetissa 24.2.2005.

Lähteet: Aftonbladet, Expressen, Skaldeman