Jokapäiväinen leipämme

Blogilla oli hiljattain kysely leivän roolista elämässä. Kysymys kuului: Jätätkö leivän kauppaan? Vastauksia tuli 65 kpl, ja ne jakautuivat lukijoiden kesken näin:
1. Aina......................................  30 (46%)
2. En voi kun muu perhe sitä syö 22 (33%)
3. Ostan joskus itselleni................ 6 (9%)
4. En............................................ 7 (10%)

Leipä kaikissa eri muodoissaan on niin iät ja ajat ollut peruselintarvike - niin Suomessa kuin muualla - että sen poisjättäminen päivittäisestä ruokavaliosta tuntuu useimmista ihmisistä täysin käsittämättömältä ja etenkin aivan turhalta ajatukselta. Leipä on lähes pyhässä asemassa, Raamattua myöten - vaikka paljossahan siinä kirjassa on symboliikkaa. Tähän asemaan viittaa jutun otsikkokin, joka ei millään muotoa toki pyri kyseenalaistamaan kenenkään hengellisiä vakaumuksia. Mutta tämä artikkeli kyseenalaistaa leivän aseman ruokavalioissa ja virallisissa ravintosuosituksissa.   

Nyt leivotaan - vai leivotaanko sittenkään?

Monelle tulee tuoreen leivän tuoksusta lapsuus mieleen kun leivottiin äidin kanssa pullaa tai leipää. Mikä sen paremmin saisi tarttumaan tuoreeseen leipään aikuisenakin? Puhumattakaan pullasta! Mutta aikuinen harvoin kuluttaa sellaista energiamäärää kuin lapsi kuluttaakseen leivästä saamansa kalorit. Ja erilaisten allergioiden alkaessa vaivata, leipä ei kenties olekaan mikään miellyttävä juttu - edes tuore sellainen. Ja leivän todellisena ongelmana on, että se harvoin jää yhteen tai kahteen voileipään, ja vielä harvemmin on enää edes voileipä vaan keinorasvalla sivelty lisäaineellinen palanpainike, joka teeveetä katsellessa tai lehteä lukiessa menee lähes huomaamatta kurkusta alas!    

Viljavuoresta leipävuori

Maanviljelijän viljavuoret täytyy saada kuluttajan pöydälle, ja leipä on siinä purussa merkittävä tekijä. Tuo kuvan kerrosvoileipä ei ole muuten mikään vitsi vaan totista totta. Voileivästä kerrottuna kahdella, kolmella jne tulee varsinainen leipävuori, joka on usein paljon korkeampikin kuin kuvan luomus - etenkin hiilihydraattiaddiktin kohdalla. Kuva elävästä elämästä:

Isosisko voitelee itselleen muutaman ranskanleivän. Leivälle Floraa. Muutaman voileivän päälle tulee juustoa, muutaman päälle meetvurstia. Voileipiä on kuusi. Puolen tunnin päästä hän menee keittiöön tekemään vielä viisi. Pikkusisko katsoo ihmeissään. Aamulla ostetusta ranskanleivästä on enää kannikka jäljellä.
.

Vaikka näin huonosti ei aina ole asiat niin leivän syöjälle ei usein yksi leipä riitä. Täytyy saada toinen, kylkiäisiksi. Tai päällekkäin. Tai kolminkertainen kolmioleipä. Tai Pågensin neliömäinen Oivallus. Tai kenties viisi pientä ruismarkkaa. Ja viimeistään kahvin kanssa leipä tai pari, tai ainakin pulla.
.

Ja vaikka kaloritietoinen leivänsyöjä jättäisi kaiken juuston pois ja vaihtaisi voin Beceliin (niin, kuka nyt voita enää käyttää edes...), ja rajoittaisi leivän määrää takavuosien suosituksista omaan neljään tai viiteen, saisi hän silti aineenvaihduntaansa niin suuren määrän rasvaksi muuntautuvia ja nälkää ruokkivia hiilihydraatteja, että kaiken leivänpäällisen jättämisestä pois ei ole mitään apua hänen kaloritietoisuudessaan.
.

Leipä lihottaa

Yksinkertainen tosiasia on, että leipä lihottaa - ei niinkään ne leivänpäälliset! Jos kiedot meetwurstin ja juuston salaatinlehteen sen sijaan että verhoat ne leivillä, hiilihydraattikuorma putoaa olemattomiin eikä pääse rasittamaan aineenvaihduntaasi liiaksi. Leipää ei kumma kyllä tule edes pahemmin ikävä. Mutta ei leipä toki ole mikään täysin poissuljettu vaihtoehto karppauksessakaan -  ainahan sitä voi nauttia satunnaisen voileivän kunhan ei ole vilja-allergiaa. Ja Suomesta saa ostettua hyvää karppileipää. Moni karppi - vilja-allerginen tai ei - on myös huomannut leivänsyönnin lopetettuaan, että vatsaongelmat ovat vähentyneet tai tyystin loppuneet - ja se jos mikä on hyvä syy jättää leipä kauppaan.
.

Leipä ja suola

Leivässä on myös paljon suolaa. Tämän huomaa kun jättää leivän pois ruokavaliostaan eikä huomaa korvata aikaisemmin saamiansa suoloja muulla tavoin. Eli suolaa vaan kananmunan päälle jos maistuu, kivennäisvedessä, liharuokiin, omiin mausteseoksiin, kotona leivottuun karppileipään, tms. Karppi saa ilman muuta helpommin liian vähän kuin liian paljon suolaa.
.

Ruista ranteeseen  

Ruis ranteessa ei kaikella todennäköisyydellä tarkoita vahvoja vaan paksuja ranteita. Toisaalta ruisleipä on paljon parempi vaihtoehto pakolliselle leivälle  kuin ranskanleipä, patonki ja polakka tai mikään vaalea leipä, joka muodostuu pääasiassa valkoisesta vehnäjauhosta. Jos siis leipää mielit, vähempi parempi.  Ja kuitua saa sitten yllin kyllin muualtakin.

Vaihtoehtoja viljaleivälle

Kirjoita leipä tässä karppaus.infon hakusivulla niin löydät koko joukon hyviä reseptejä viljaleivän korvikkeeksi - jos siis sellaista kaipaat. Miten olisi esimerkiksi mantelileipä, juustoleipänen tai suosittu minuuttisämpylä?

Päivitetty 10.9.2009