Berlin 2009

Tänään alkaa Yleisurheilun MM-kisat Berliinissä. Urheilun ystävänä en voi olla kommentoimatta tätä, mutta voisimme tarkastella asiaa kuitenkin vähän eri kantilta. Vaikka himoliikunta eikä ainakaan eliittiurheilu olekaan välttämätöntä hyvän terveyden ylläpitämiseksi, on liikunta jossain muodossa olennainen osa ihmiselämää. Ilman liikettä ei ole elämää.

Ei mikään ikäkysymys

Toissapäivänä Eurosportilta tuli mielenkiintoinen ohjelma Intiasta. Veteraanikisoista, joissa kaikenikäiset seniorit - monet heistä ilmeisen hyvässä fyysisessä kunnossa - juoksivat esimerkiksi 60 metrin suoran yleisön kovasti hurratessa ja kannustaessa. Yleisurheilu on sananmukaisesti urheilua, jossa päästään testaamaan ihmisen yleinen kunto kaikilla osa-alueilla. Miten hyvin jalat ja kädet toimivat ja tottelevat juostessa nopeasti tai pitkää matkaa, hypätessä pitkälle tai korkealle, heitettäessä painavaa palloa tai pitkää keppiä tms. Kaikkea mitä kuka tahansa meistä voi tehdä, ja valitettavasti myös kaikkea sitä mitä koululiikunta tylsyydellään ja vääränlaisella tuloshakuisuudellaan kovin tehokkaasti saa monet meistä karsastamaan.

Oman elämämme urhoja
Mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että urheilu on nimenomaan iloinen asia. Meikäläinen ainakin aikoo nauttia näistä tänään alkavista kisoista niin kotonaan Helsingissä kuin ensi viikolla Berliinissä!

Yleisurheilu ja eritoten eräs sen välineettömistä lajeista eli juoksu voi olla yksi mittapuu, jolla testata miten oma keho oikeastaan voi. Kerran vuodessa vaikka katsoa miten nopeasti kävelee/juoksee 400 metrin radan ympäri. Tämä voi saada itse kunkin kenties hieman yllättäenkin havahtumaan olevansa - mahdollisista liikakiloistaan huolimatta - se enemmän tai vähemmän täydellinen yhdistelmä lihaksia, jänteitä, hengitystiehyeitä ym joksi meidät on luotu. Ja jotain siitä alkukantaisesta ja terveestä meissä herää henkiin kun penkkiurheilijana samastumme eliittiurheilijan jäntevään loikkaan esteen yli.