Karpin elämää Berliinissä

Neljä päivää Berliinissä takana. Heti ensimmäisenä päivänä tuli todettua, että ich bin ein Berliner! Tämä lausehan, jonka John F. Kennedy ikuisti, on tarkoitettu nimenomaan henkisessä mielessä. Vähän kuin New York, Berliini vetää puoleensa sykkeellään. Omaa sykettä nosti kaikki kävely maratooneja seuratessa eri kohteissa ja lukuisat kävelyretket mielenkiintoisiiin paikkoihin. Tämä artikkeli kertoo Berliinistä lähinnä ravitsemuksellisesta näkökulmasta.
.

Kentucky Fried Chicken

Kun Suomessa ei ole (tietääkseni) kuin Southern Fried Chicken niin pitihän päästä pitkästä aikaa kokeilemaan oikeaa Kentucky Fried Chickenin kanabucketia - varsinkin kun se oli matkaseuralaisen eräs ehdoton toive. Ei kovin karppia kun kanankoivet- ja siivet ovat kovasti leivitettyjä, eivätkä varmaan muuten lattiakanoista tehtyjä. En ottanut kylläkään asiasta selvää, ja oli se nyt sitten se leipä tai ei, mutta mahavaivat siitä sai kaupan päälle. Suhteettoman tuskallinen kävelyretki Tiergartenin läpi Hauptbahnhofille - mutta hyvää oli!
.

Ruoka ja liikunta

Berliiniläiset tuntuvat harrastavan paljon liikuntaa. Ja hyvä niin koska ruoka on aika hiilaripitoista, ja oluttakin menee. Yksi tapa polttaa kaloreita on lainata pyörä ellei omaa ole, ja turisteille tietenkin kiva juttu. Näitä lainapyöriä näkee siellä sun täällä, ja ne ovat selkeästi merkitty. Lupaavat polttaa vähintään 300 kaloria tunnissa. Berliinin helteessä vähintään sen verran kuluikin ja kuten aina, piti vaan muistaa huolehtia nestetasapainosta ja riittävästä suolan saannista.

.

Berliinin ruokakaupat

Ruokakauppaketju Kaiser tuli tutuksi. Suomessakin niin tuttu Lidl on iso ketju Berliinissäkin- itse ei vaan tullut käytyä yhdessäkään ja nähtyäkin vain yksi.Kaupan juustotiski tuoksui jo pitkälle, ja mikä pisti silmään oli, että voit olivat ihan eri paikassa kuin margariinit! Makkaraa oli tietenkin kaikenlaista, myös iso valikoima kestomakkaroita. Alpenmilch oli niin kivan näköisessä pakkauksessa joten sitä piti ostaa, ja maku oli yllätys vaikka rasvaprosentteja vain 1,5. Tuli mieleen joskus viimeksi lapsena maistamani tuore lypsymaito.

Melkeinpä tavallisempaa kuin käydä isossa ruokakaupassa tuntuisi olevan ostaa yksittäisiä ruokatavaroita erikoisliikkeistä tai torilta. Monella torilla on heti aamusta pystytetty kojuja, joissa myydään kaikkea maan ja taivaan väliltä. Vihannesta, marjaa, hedelmää, makkaraa ja lihaa, ja tietenkin leipää. Tuoretta tavaraa saa kaikkialta. Väkeä on pilvin pimein, ja koska tavaran vaihtuvuus on näin aika lailla taattu, niin on tuoreuskin. 

Kookosmehua

Berliinin Olympiastadion edustalle oli pystytetty jos jonkinmoista kojua.  Enimmäkseen niissä myytiin pretzeleitä, pizzaa, hodareita, juomia ja tietenkin  kaikenlaista kisoihin tai Berliiniin liittyvää vaatetta ja muuta tavaraa. 

Eräässä kojussa myytiin kuitenkin jotain vielä eksoottisempaa ja helteeseen niin sopivaa: kookospähkinöitä, tai pikemminkin tuoretta kookosmehua.  Myyjä koversi pähkinän päätyyn reiän ja työnsi siitä sitten imupillin sisään - ja kauppa kävi. Pitihän sellaista maistaa, hintaan 2,50 €. Aika makeata se kookosvesi oli. Sanotaan nyt kuitenkin näin, että juoman joi yhtä nopeasti kuin mitä kookosmyyjällä kesti tehdä se reikä.

.

Oli melkein sääli heittää pähkinä pois kun tiesi, että siellä sisällä oli iso määrä kookoslihaa, jonka pystyisi hyödyntämään. Mutta sinne meni muiden seuraan.  Täältä voit muuten lukea lisää kookoksesta. Kookosmehua en jäänyt kaipaamaan, mutta Berliiniä kylläkin!