Oman elämän aurinko

Pikkuveljeni täyttää tänään vuosia - onneksi olkoon vaan! - niin kuin monen muunkin veli tai sisko, tai sinä itse! Syntymäpäivää juhlitaan perinteisesti synttärikakulla, mutta tämä juttu ei vaihteeksi olekaan siitä pitäisikö syödä kakku vai antaa sen olla. Vaan siitä miten jokainen päivä on kullan ja kakun arvoinen - ja siitä että jos kakkua/elämää ahmii ähkyyn asti, siitä jää jäljelle vain rippeet.

Mitä terveyteen tulee, elämän jokainen päivä on uusi mahdollisuus ottaa terveys haltuun - jos ja kun se on otettavissa. Siitä kun aamulla herää siihen kun illalla menee nukkumaan, vuorokausi on täynnään vaihtoehtoja ja niistä täytyy vaan valita ne itselleen parhaimmat. Jos aamiainen ei ole paras vaihtoehto - vaikka yhteiskunta niin sanookin - jätä se muiden vaihtoehdoksi. Break fast, yöllisen paaston rikkominen, käy myöhemminkin. Eivät alkuperäiskansatkaan ryhtyneet heti aamulla syömään. Ja jos kaupasta ei löydy sopivaa ruokaa, miksi tyytyä huonoon valikoimaan - vaihda kauppaa. Jos työkaveri ei ymmärrä miksi pottu ei kelpaa, on se kai hänen murheensa ja kenties sinä olet jonkun opas? Kuten solun tuma tai aurinkokuntamme tähti (s.o. aurinko), olet oman elämäsi keskipiste. Oman terveyden ehdoton huomioiminen ei ole pitkässä jaossa pois keneltäkään vaan lisää onnellisuutta ja lämpöä ympäriinsä - kuten aurinko. Synnymme tavallaan joka aamu uudestaan - eli perin turha meidän on kantaa mitään vanhaa taakkaa, oli se sitten painolasti, tavat ja tottumukset, tms. Jos ylipaino on riesana, jätä siitä henkinen 50 grammaa vuoteelle joka aamu kun nouset, sano sille vaikka hempeät hyvästit ja vilkuta vielä perään - tämä on sinun elämäsi! Carpe diem!