Ihmisen elämään kuuluu olennaisena osana erilaiset kriisit. Näitä voi olla sairaus, työttömyys, muutto toiselle paikkakunnalle, avioero, läheisen kuolema, tms. Kriisissä piilee kuitenkin aina tilaisuus etsiä itsestään ja elämästään se olennaisin ja aidoin, ja sitä myötä kasvaa ihmisenä. Tämä artikkeli käsittelee kriisin vaikutusta ruokatottumuksiin.
Paljon elämässä on rahasta kiinni. Me maksamme asumisestamme, ruoasta, matkoista, jne. Ja kriisin tullessa joudumme katsomaan tarkemmin mihin laitamme rahamme. Kriisin ollessa päällä on kuitenkin hyvä pitää kiinni jostain pysyvästä, jonka on todennut itselleen hyväksi. Se saattaa olla jokin liikuntaharrastus. Tai se saattaa olla vastikään opeteltu ruokavalio, joka elämän ollessa kriisissä kenties heiluu vaakalaudalla. Vaakalauta onkin aika mainio kuvaus siitä, mitä karppaus tuo monen elämään. Elämä oli ennen karppausta kuin kiikkumista keinulaudalla, jonka toisessa päässä oli ns terveelliset ruokatottumukset vähärasvaisuuksineen ja toisella puolella kaikki ns kielletyt herkut, joiden puoleen lauta aika ajoin vääjäämättä heilui. Ja kun makeannälkä oli taas tyydytetty, keinu heilahti taas - ellei mistään muusta syystä niin virallisen terveysvalistuksen, ympäristön vaikutuksen ja tarjonnan voimasta - takaisin ns terveelliselle puolelle. Kunnes tasapaino oli taas kiikun kaakun. Ei mitään lastenleikkiä vaan kovaa peliä terveydellä, jonka maksajana on peliin osallistuja.
Karppaus tuo monille meistä elämään tasapainon, joka pysyy vaikeassakin tilanteessa. Ei olla enää keinulaudalla eikä jojoilla vaan ruokahalun ja nälän hallinnasta tulee olennainen, tuskin huomaamaton osa elämää. Enää emme elä syödäksemme vaan syömme elääksemme - ja hyvin. Kriisinkin keskellä.
Tekstit
Hyvä kirjoitus, mutta kyllä kiireen keskellä karppikin helposti sortuu. Varsinkin, jos taustalla on muutenkin "repsuilua" tai suoranaista ahmimishäiriötä noihin "kiellettyihin herkkuihin". Karppauksen haasteita on se, että lähes kaikki täytyy tehdä itse. Kiiren ja ahdistuksen keskellä ei aina jaksa. Oma elämä täyttää tällä hetkellä monet noista kriisin kriteereistä, ja viime aikoina syömiset ja karppaukset ovat jääneet vähemmälle. Mutta pääasia on, se että vaikka "sortuu" johonkin "kiellettyyn", ei jää vellomaan siihen mielipahaan ja jatka karkin lappaamista suuhun vaan jatkaa eteenpäin ja keskittyy siihen mikä on tärkeää. Puolen vuoden karppauksen jälkeen sokeripöperöt tai valmispizzat eivät onneksi enää edes maistu niin hyvältä, että viitsi jatkaa sitä mässäystä pidempään :) Ei karppaus ole ratkaisu kaikkeen, mutta helpottaa elämää ja oloa huomattavasti. Juuri päätin, että hoidan raha-asiani kuntoon ja panostan hyvään karppiruokaan. Hyvä ruoka, parempi mieli.
VastaaPoistaTotta, ei karppaus ole ratkaisu kaikkeen, ja karppikin sortuu. Mutta ei enää kuten ennen, jolloin ahmiminen oli iso ongelma. Nyt ei enää ahmituta vaan repsut on pieniä ja hallittavissa, ja kohdistuu järkevimpiin juttuihin. Puhun nyt ihan itsestäni siis. Mässäily ei jotenkin enää vaan kiinnosta samalla tavalla kuin ennen, ja kiitän siitä suureksi osaksi tasaisempaa verensokeria. Olet oikeassa siinä, että karppaus on haastavaa, ja kiireen keskellä ei aina jaksa kokata karpisti. Mutta pienin askelin...
VastaaPoista