Diabeteksesta asiaa

Ruotsalaisessa LCHF.se-blogissa ilmestyi pari viikkoa sitten mielenkiintoinen juttu diabeteksesta. Siinä Dyveke Kanth haastattelee diabeteslääkäri Jörgen Vesti Nielseniä (kts. kuva), joka nyt eläkkeellä ollessaan voi vapaasti sanoa mitä hän pitää tämän päivän diabeteshoidosta. Tässä alla haastattelu kokonaisuudessaan suomennettuna. Muutamia käsitteitä on tehty helpommin luettaviksi. Ruotsin Livsmedelsverket on suomennettu yksinkertaisesti Elintarvikevirastoksi (näiden kahden roolit ovat melko samantyyppiset) ja  Socialstyrelsen vastine Suomessa on lähinnä Terveyden ja hyvinvoinninlaitos. Tekstissä on myös selittävät linkit muutamaan siinä mainittuun henkilöön.

Olet hyvin arvostettu diabeteslääkäri, tunnettu nimenomaan vuonna 2003 käynnistämästäsi ns. Karlshamnin tutkimuksesta, jossa kaksi eri ryhmää diabetespotilaita söi joko vähähiilihydraattista ravintoa tai Elintarvikeviraston suositusten mukaista. Osoittautui, että vähähiilihydraattisesti syövä ryhmä paransi oleellisesti arvojaan verrattuna kontrolliryhmään. Miten ajatus tähän tutkimukseen syntyi, ja olivatko sen tulokset odotusten kaltaisia?

Ajatus syntyi aivan sattumalta. Eräs henkilö, jolla oli ylipainoa ja kakkostyypin diabetes palasi kotiin oleskeltuaan Yhdysvalloissa puolisen vuotta. Ylipaino oli tiessään, samoin diabetes. Hän oli päässyt tähän noudatettuaan Yhdysvalloissa aikaisemmasta poikkeavaa, runsasrasvaista ruokavaliota.

Emmehän me voineet uskoa tätä. Kaikki kun tiesimme, että ihminen lihoo rasvasta. Ja rasva oli pahinta mitä diabeetikko voisi syödä, sillä vuosien yksipuolisen ravintopropagandan uhreina luulimme pikemminkin, että tyydytetty rasva nostaa verensokeria. Siitä huolimatta en voinut olla tutkimatta asiaa vähän lähemmin. Ja hyvin pian saatoin nähdä, että koko lääketieteellisessä maailmassa oli viimeiset 200 vuotta pidetty itsestään selvänä, että niitä suuria määriä hiilihydraatteja tärkkelyksen muodossa (leipä, peruna, pasta ja riisi), joita me suosittelimme diabeetikoille ensisijaisena hoitomuotona, pitäisi vähentää sillä ne saavat jokaisessa ihmisessä aikaan verensokerin maksimaalisen nousun. Siksi tähän ravintoon ei tehoa niinkään mitkään lääkehoidot.

Meillä oli tarve testata tätä ryhmällä, jonka voisi ajatella pitäytyvän vähähiilihydraattisessa ruokavaliossa vähintään muutaman kuukauden ajan. Ei ollut vaikeata saada sellaista ryhmää kokoon sillä oli paljon kiinnostuneita henkilöitä, joilla oli ylipainoa sekä diabetes. Ainoa ehto oli, että heillä tuli olla sairaalloinen ylipaino (BMI yli 30) ja heidän tuli sairastaa diabetesta.

Toinen ryhmä noudatti virallisia ravintosuosituksia, ja heitä seurattiin useimmissa diabetesvastaanotoissa käytössä olevan diabeteskoulun mukaisesti. Ryhmillä oli siis täysin sama seuranta. Ryhmät eivät tienneet toisistaan ennen kuin vasta lopussa. Eri hoitoryhmät olivat vastuussa näistä eri ryhmistä. Vertailuja ei alettu tehdä kuin vasta 4 kuukauden jälkeen. Tämä siksi, että emme huijaisi itseämme näkemään olemattomia vaikutuksia.

Vaikutus oli selvä. Voimme ilman tutkimuksiakin nähdä verensokerin palautumisen lähestulkoon normaalitasolle 1-2 päivän jälkeen. Näläntunnekin katosi - ja nälkä tapaa olla laihduttamisen väistämätön seuralainen. Tämä johti automaattiseen painonpudotukseen niin kauan kun hiilihydraatit pidettiin alhaalla. Tämäkin on ollut tunnettua vähintään viimeiset sata vuotta.

Saimme tuloksia, jotka pitivät yhtä fysiologian, siis lääketieteen kanssa. Ja oli selvää, että merkittävin vaikuttaja näiden henkilöiden tilaan olivat juuri länsimaiden viralliset ravintosuositukset. Nämä perustuvat tyydyttyneen rasvan vaarallisuuteen, joka on biologisesti katsottuna täysin järjenvastainen ajatus, jota ei myöskään koskaan ole tietenkään pystytty todistamaan.

Voi vain ihmetellä miten on mahdollista, että ravitsemusterapeuttien ravintosuositukset on voitu takoa kansan tietoisuuteen jonain tieteellisenä totuutena kun ne todellisuudessa perustuvat ideologiaan.

Se mitä tulee pitää mielessä kun kuulee ravitsemusasiantuntijoiden esittävän mielipiteitään ruoan riskeistä, on että ei pidä uskoa sanaakaan, ellei niillä ole tieteellistä näyttöä. Ravintotieteilijät nielevät kokonaisia epidemiologisia tutkimuksia, jotka useimmissa tapauksissa ovat vain tilastollisia harjoituksia, joilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

Ravintotiede on kaukana biologiasta. Voi vain arvailla mikä tarkoitus näillä sairauksia aiheuttavilla ravintosuosituksilla on, muuta kuin vaikutusvalta ja maine. Ralf Sundbergin blogissa on luettavissa enemmän aiheen taustoja.

Jos saisit tehdä jatkoa Karlshamnin tutkimukselle, niin miten haluaisit sen muotoutuvan?

Tutkisin sairaalaan kirjautuneita henkilöitä, joilla on ylipainoa ja diabetes. Sellaisessa tutkimuksessa kaikki osallistujat olisivat koko jakson ajan aineenvaihduntayksikössä. Näin voisimme mitata jokaikisen nautitun gramman proteiinia, rasvaa ja hiilihydraatteja, ja tehdä tarkkoja mittauksia kaikista vaadittavista tekijöistä jotta voisimme sanoa mitä vaikutuksia on runsashiilihydraattisesta ruokavaliosta siirtymisestä runsasrasvaiseen. Sellainen tutkimus on jo tehty. Se kesti tosin ainoastaan 10 vuorokautta, ja oli tekijäinvaihduntatutkimus. Olisi mielenkiintoista suorittaa esim. 1-2 kuukauden kestoinen laajempi tutkimus. Koehenkilöt voisi muutaman päivän jälkeen arpoa eri ryhmiin.

Satunnaistettu ruokavaliotutkimus yksittäisistä kansalaisista, jossa yksi ryhmä satunnaistetaan muusta yhteiskunnasta eroavaan ruokavalioon on jo lähtökohtaisesti huonolaatuinen tutkimus. Hyvin suuri osa henkilöistä ei lyhyen ajan, kenties vain muutaman päivän jälkeen halua enää pitäytyä ruokavaliossa. Siksi tällainen tutkimus ei osoita ruokavalion tehoa vaan ainoastaan ohjeistuksen tehon, mikä ei ole kovinkaan mielenkiintoista.

Todisteisiin pohjautuvassa lääketieteessä mitataan teho koko ryhmään, myös niihin, jotka eivät osallistu. Jos halutaan kaikkien saavan jonkin määrätyn hoidon niin sitten täytyy tietenkin suorittaa sellainen tutkimus. Mutta miksi kaikilla tulisi olla sama ruokavalio? Ihminen onnistuu parhaiten itse valitsemallaan ruokavaliolla. Valitaksemme tarvitsemme kuitenkin tietoa. Sitä eivät potilaat tänään saa.

Ravitsemusasiantuntijoiden koko asenteessa ylipainoisia kohtaan näkyy halveksunta. Kun he eivät koskaan ole tulleet ajatelleeksi käydä läpi nälkäfysiologian tutkimuksia, he nojautuvat psykologisiin mekanismeihin: esimerkiksi siihen, että lihavat ihmiset ovat heikkoluonteisia ja laiskoja yksilöitä. Ja siksi lihovat. Se on hyvin tuomitseva asenne.

Koko idea satunnaistetussa tutkimuksessa perustuu yhden tekijän tutkimiseen - esimerkiksi jonkin yksittäisen lääkkeen vaikutukseen. Mittaamme lääkkeen vaikutusta satunnaistettuun ryhmään. Sellaisen tutkimuksen suorittaminen vaatii sen, että osallistujat jaetaan satunnaisesti kahteen ryhmään, joko aktiivisen lääkkeen käyttäjiin tai lumelääkeryhmään. Kukaan ei saa tietää mihin ryhmään kuuluu. Tutkimus on siis sokkotutkimus, ja käsittelijätkään eivät saa tietää, mikä tekee tutkimuksesta kaksoissokkotutkimuksen. Tämä on välttämätöntä jotta voimme luottaa tekemiimme tilastollisiin testeihin.

Livsmedelsverket on se taho Ruotsissa, joka laatii yleiset ravintosuositukset; haluaisitko, että jokin muu viranomainen ottaisi tämän vastuun, ja luuletko että tulemme näkemään tämän lähitulevaisuudessa?

Kyllä, Socialstyrelsen (vastaa Suomen Terveyden ja hyvinvoinninlaitosta) tulisi ottaa vastuulleen ravintosuositusten antaminen. Onhan se täysin hullu tilanne, että Elintarvikeviraston ravitsemusterapeutit harjoittavat koko kansaa käsittävää ehkäisevää toimintaa, tietämättä näköjään mitä he tekevät.

Diabeetikoille annetaan tänään suurin piirtein samat ravintosuositukset kuin muillekin, miten luulet tämän vaikuttavan diabeetikkoon?

Negatiivisesti. Jos kansa haluaa syödä kuten Elintarvikevirasto sanoo niin siitä vaan. Mutta jos he haluavat vaikuttaa tilanteeseensa niin heillä tulee olla tarpeellista tietoa asiasta. Viralliselta taholta he saavat kuitenkin lähinnä pelottelupropagandaa.

Mitä mieltä olet Elintarvikeviraston vähärasvaisista ravintosuosituksista, näetkö niiden ja diabeteksen ja ylipainon levinneisyyden välillä jotain yhteyttä?

Niiden välillä on selvä ajallinen suhde. 70-luvulla tapahtuneen virallisen muutoksen myötä elintarviketeollisuus sai selviä taloudellisia etuja halvan matalalaatuisen hiilihydraattipitoisen ruoan valmistamisesta, ja pystyi kampanjoimaan, että se olisi terveydelle hyväksi. Kai me muistamme vielä ne kahdeksan siivua leipää päivittäin?

Luuletko, että geenimme voivat määrätä sairastummeko diabetekseen vai emme, huolimatta siitä, että noudattaisimme vähähiilihydraattista ruokavaliota?

Eskimoilla, jotka eivät syöneet ollenkaan hiilihydraatteja, oli tuskin yhtään kakkostyypin diabetesta. Sen sijaan 30-luvulla tehdyt sokerirasituskokeet osoittivat hyvinkin patologisia käyriä joidenkin kohdalla, ja nämä enteilivät diabetesta. Mutta ilman hiilihydraatteja diabetesta ei esiintynyt. Tässä oli kyse normaalipainoisista henkilöistä.

Lasten ykköstyypin diabetes on tavallisempaa Ruotsissa ja Suomessa kuin missään muualla maailmassa, onko sinulla omia ajatuksia syy-yhteyksistä?
Kun katselee lapsidiabeteksen käyriä niin tulee mieleen epidemia. Mutta kukaan ei tiedä mistä se oikeastaan johtuu.

Mistä luulet johtuvan, että moni lääkäri yhä suosittelee diabetespotilaitaan noudattamaan Elintarvikeviraston linjaa - onko se laiskuutta, tietämättömyyttä vai yleistä hämmennystä lääkäreiden keskuudessa?
Se on kaikkea sitä. Mutta lääkärit eivät myöskään halua ongelmia muiden ryhmien kanssa. Olemmehan nähneet miten aggressiivisesti esimerkiksi dietistiliitto käyttäytyy. Monikaan lääkäri ei pärjää sellaisen kanssa.

Diabetespotilaiden määrä tulee muutamassa vuodessa tuplaantumaan, ja moni sanoo, että ylipaino on eräs syy tähän. Luuletko, että ylipainoisella henkilöllä, jonka ravinto on vähähiilihydraattista, mutta paino ei laske, on huonommat edellytykset olla sairastumatta diabetekseen kuin solakalla henkilöllä, joka syö elintarvikeviraston suositusten mukaisesti?    
Ylipaino ja siitä johtuva insuliiniresistenssi sekä hiilihydraatit johtavat haimavaurioihin. Samalla kun on olemassa lukuisia tutkimuksia, joissa yritetään tuoda esiin rasvan negatiivinen vaikutus haimaan, tuskin kukaan on tutkinut hiilihydraattien vaikutusta.Tutkijat ovat kuin sopuleita - he kulkevat kaikki samaan suuntaan. Kaikki tutkivat sitä mitä kaikki muut tutkivat. Joten rasvan mahdollinen vaikutus sopi parhaiten kuvaan rasvan muusta vaarallisuudesta. Sitä sitten tutkittiin.

Kokeilut rotilla ja hiirillä, jotka on jalostettu lihomaan helposti riippumatta siitä mitä muuta ne syövät, osoittavat, että ne lihovat ja niistä tulee hyvin insuliiniherkkiä, mutta vähähiilihydraattisella ruokavaliolla niille ei muodostu haimavaurioita eikä diabetesta. Mutta jos niille annetaan normaalin ruokavalion mukaista ravintoa, jossa on n. 60 % hiilihydraatteja, niille kehittyy hyvin pian vaurioita insuliinia muodostavissa soluissa, ja ne  sairastuvat diabetekseen. Ei ole mitään syytä olettaa, että ihminen olisi kovin erilainen tässä suhteessa..

Mitä tulee esittämääsi kysymykseen niin se riippuu todennäköisesti osaksi siitä onko henkilöllä insuliiniresistenssi vai ei. Ja luonnollisesti perinnöllisistä tekijöistä.

Saamme päivittäin uutta tietoa ravinnosta ja terveydestä, ja osa siitä soluu vain ohitse kun taas osa jää elämään pitkäksikin aikaa. Mistä luulet johtuvan, että olettamus tyydyttyneen rasvan vahingollisuudesta on niin lyönyt itsensä läpi?
Luulenpa, että vastaus löytyy seuraamalla rahaa. Elintarviketeollisuus hyötyi siitä suuresti. Ravitsemusterapeutit ja -asiantuntijat hyötyivät siitä. Normaalin ravinnon syömisestähän tuli hankalaa. Etenkin kun siihen aikaan kaikki tiesivät, että hiilihydraatit lihottivat. Joten vaadittiin paljon resursseja jotta kansa saatiin vakuuttumaan siitä, että fysiologia oli nyt yhtäkkiä muuttunut, ja että hiilihydraattien syöminen laihduttikin. Sehän oli se sanoma, ja se vaati monia palveluksia. 

Ns Karlshamnintutkimuksen tulokset sai vastaansa hiljaisuutta sekä tylsiä kommentteja maan ylipainoasiantuntijoiden taholta, muun muassa Stephan Rössnerin kuuluisan kommentin, että ihminen nyt laihtuu vaikka vadelmaveneillä jos seisoo käsillään ja jodlaa samanaikaisesti. Mitä pidät tällaisista lapsellisista lausunnoista henkilöltä, jonka tulisi olla maansa hyvinvoinnin edustaja ja oman alansa professori?
Kuten itse sanot: lapsellisia lausuntoja. Pienten ihmisten ilman itsenäisiä ajatuksia.

Claude Marcus on kutsunut LCHF:ää "lahkoksi" ja sanonut: "tämä tulee vaarantamaan kansanterveyden". Oletko sinä havainnut, että hänen lausunnossaan olisi jotain perää?

Ajatuksena on, että jos syödään enemmän tyydyttyneitä rasvoja niin kolesteroli nousisi, ja se johtaisi puolestaan sydänsairauksien kasvuun. Koska mitään yhteyttä ei ole tyydyttyneen rasvan ja sydänsairauksien välillä, ei mahdollisella kolesterolin nousullakaan ole merkitystä. Hän on kuin merkkien tulkitsija, joka ennustaa tulevaisuutta.  

Miten kauan olet toiminut diabeteslääkärinä, ja mitä teet nyt kun olet eläkkeellä?

Olen työskennellyt diabeteslääkärinä 30 vuotta. Nykyään puuhaan pääasiassa nuoruuden intohimoni, klassisten kielten parissa.

Miltä oma syömisesi näyttää päivittäin?

Aloittaessamme tutkimuksen ymmärsin pian, että hiilihydraattien vähentäminen olisi minullekin hyväksi. Joten söin kuten potilaani. Olin vähemmän väsynyt, ja mielialani oli yleisesti ottaen parempi ja vakaampi. Stressinsietokyky kasvoi merkittävästi.

Joten syön yhä edelleen samalla tavalla. Noin 50 ja 75 gramman välillä hiilihydraatteja per päivä. Minulle juuri sopiva määrä.

Iso kiitos sinulle Jörgen ajastasi ja todella hienoista vastauksista!

/ /DyvekeK (suom. Tarja Kivi)