Basta, pasta!

Pastaa on monenlaista. On makaroonia, spagettia, gnocchia, nuudeleita, farfallia ja tagliatellia. Ja lista jatkuu. Lapsuuden lihamakaronilaatikot ja jauhelihaspaghetit lienevät useimmille meistä tuttuja, samoin nuo pastan vähän nykyaikaisemmat muodot.

Mutta mitä pasta oikeastaan on? Enimmäkseen vettä ja vehnäjauhoa, eli melkein kuin vehnäleipää ilman hiivaa. Siihen voidaan lisätä kananmunaa, suolaa, ja vaikka pinaattia ja tomaattia tuomaan väriä, mutta silti se on enimmäkseen vehnää. Joskus myös kaurasta tai rukiista valmistettua - eli leipää vähän eri muodossa.

Pastan ravintoarvot
proteiinia 13 %, rasvaa 3 %, hiilihydraatteja 84 %. Pasta vaikka missä muodossa ja minkäkuituisena ja -värisenä ei ole siis mikään ihannejuttu vähähiilihydraattisessa ruokavaliossa. Makaronilaatikko, spaghetti jauhelihakastikkeella, lasagne - kaikki se jättää väsyneen olon ja varastoituu osittain rasvaksi - olemme kirjaimellisesti vehnän kyllästämiä. Hiilihydraatteja tulee roimasti, olo on sen mukainen, ja pian tekee mieli jotain hyvää.

Ei etteikö pasta olisi hyvää (karppiintunut suu voi tosin olla asiasta jyrkästi eri mieltä)! Mutta mitä se tekeekään keholle! Jos nyt ihan ehdottomasti on saatava vaikka spaghettia, kannattaa ainakin keittää se al dente - eli kiehauttaa se niin, että se jää hivenen kovaksi (dente tarkoittaa hampaita) jolloin kaikki sen B-vitamiini ei liukene keitinveteen. On myös olemassa low-carb pastaa, jonka ainesosia ovat soija, vehnägluteeni, munanvalkuainen, riisijauho ja suola. Se sisältää enemmän proteiinia ja kuitua, mutta sekin on vain, muistutettakoon nyt vielä - pastaa.

Ensin oli kolme
Oli peruna, riisi ja pasta. Aterian kolme perustaa. Näin meille on jo koulun köksätunnilla opetettu. Mutta nämä kolme eivät ole edes samalla lähtöviivalla. Peruna ja riisi sentään kasvavat luonnossa, mutta pasta on ihmisen keksimä vehnätuote. Jäljelle jää siis kaksi. Niistä myöhemmin.

Mitä pastan tilalle?
Vaikka mitä! Lihamakaronilaatikon sijaan voimme tehdä maukasta kaalilaatikkoa, ja spaghetin voimme korvata tuoreilla kasviksilla - nehän loistavat yleensä poissaolollaan spaghettilautasella, johon ei yleensä mahdu mitään muuta kuin iso läjä spaghettia ja päälle spaghettikastike ja kenties juustoa. Ähky tulee paljon vähemmästäkin. Pastaa ei ole hyvä korvata siis myöskään riisillä tai perunalla. Pastan voi korvata suuremmalla määrällä kasviksia ja herkullisilla kermaan tehdyillä kastikkeilla. Pastaa tulee yllättävän vähän ikävä - jos ollenkaan.

Pasta ja urheilu
Kestävyysurheilu eli esimerkiksi pitkät matkat juosten, hiihtäen tai kävellen vaativat paljon energiaa, ja erään hyvän tavan tankata lisäenergiaa sanotaan olevan pastan muodossa. Mutta on toki muitakin tapoja. Pasta on vaan se mainostetuin. Hiilihydraatit eivät ole pahasta kunhan ne myös kuluttaa, eli jos kulutat paljon, voit myös syödä paljon - jopa hiilihydraatteja.

Ja otsikko Basta, pasta! tarkoittaa tietenkin Riittää, pasta!

Hengessä mukana

Elämme kehossamme, mutta emme ole kehoja vaan enemmän kuin mitään muuta henkeviä, ajattelevia olentoja. Kehon ja mielen välillä tulee vallita tasapaino, jonka ylläpitäminen voi olla haastavaa ja palkitsevaa tai tuntua ylivoimaisen vaikealta - ja kaikkea siltä väliltä. Mielen merkitystä ei tule aliarvioida pyrittäessä löytämään tie takaisin terveyteen - eikä kehossa tapahtuvien muutosten merkitystä mieleen. Kun kanava on auki mielestä kehoon, ja kehosta mieleen, ja kaikkinainen itsensä huijaaminen vääristyneillä omakuvilla, aikataulujen rukkauksilla, näennäisillä lupausten turhuuksilla ja muilla harhoilla on voitettu, ja on vihdoin viimein virheistä opittu, on kenttä vapaa oman kehon muokkaamiseen omassa elämässään vallitsevissa puitteissa.

Mikään ruokavalio ei takaa terveyttä ellei sitä noudata. Vähähiilihydraattinen ruokavalio ei ole tässä mikään poikkeus. Se ei vaan horjuta ihmistä yhtä helposti sabotoimaan dieettiään vaan tukee tätä siinä. Kunhan sitä noudattaa. Aika ajoin on hyvä kerrata mielessään missä mennään ja onko kaikki niin kuin pitää mitä tulee esimerkiksi ruokavalintoihin. Joskus on hyvä katsoa itseään peiliin, ihan kirjaimellisesti, ja miettiä onko hyvä olla - vai voisiko olla vielä parempi. Arkihuolten painaessa saatamme eksyä valitsemaltamme tieltä, ja tie takaisin on joskus vaikea.

Mielen harjoittamiseksi/nollaamiseksi/rentouttamiseksi on lukuisia keinoja, joista jokainen varmaan löytää omansa. Tässä niistä muutama aakkosjärjestyksessä:
Aamiainen luonnossa, ahaa-elämys
Bailaaminen, benjihyppy
Hyvä kirja
Jooga, juokseminen
Kävely
Laskuvarjohyppy, laulaminen, lemmikin kanssa leikkiminen
Maraton, matkustelu, mietiskely, musiikki
Nauraminen, nukkuminen
Orgasmi, ornitologia
Puutarhassa työskentely
Rakastelu, rukoilu
Saunominen, sukeltaminen
Taivastelu
Vuoristokiipeily

Keksittekö lisää?

Päivitetty 14.5.2009 klo 17:24

Suklaata

Sanotaan että suklaa on jumalten ruokaa - kuten kaakao on jumalten juomaa. Suklaassa on jotain sitä, jotain mitä (moni) ihminen kaipaa tyydyttämään makunystyröitään, täydentämään päiväänsä, täydentämään elämää! Tämä artikkeli keskittyy suklaan terveydelliseen puoleen etuineen ja haittoineen, mutta tässä ensin muutama perusfakta suklaasta.

Suklaan ruskea sävy vaihtelee kaakaopitoisuuden mukaan. Kaakao itsessään maistuu kitkerältä, ja siten pelkästä kaakaomassasta ja kaakaovoista valmistetut tummat suklaat ovat voimakkaan ja karvaan makuisia. Sokeripitoisuutta ja maitoa lisäämällä suklaasta saadaan vaaleampaa, makeampaa ja miedompaa. Suklaata myös maustetaan esimerkiksi pähkinöillä, mintulla ja liköörillä.

Suomen suosituin suklaalevy on Fazerin Sininen. Fazerin lisäksi suklaata valmistaa Suomessa Brunberg ja Panda. Myös ruotsalaisen Maraboun suklaalevyt ovat suosittuja. Suomi on suklaankulutuksen kärkimaita maailmassa - vuosikulutus on noin 6,5 kg suklaata per henki.

Suklaan ravintoarvot per 100g suklaata Finelin mukaan:
maitosuklaa: proteiinia 8 g, rasvaa 54 g, hiilihydraatteja 38 g
tumma suklaa: proteiinia 3 g, rasvaa 54 g, hiilihydraatteja 43 g

Tässä yhteydessä voi mainita sen verran, että tumman suklaan oletettu suurempi terveellisyys perustuu yksinkertaisesti siihen, että sitä tulee helposti syötyä vähemmän, ja että se sisältää enemmän flavonoideja, joiden terveyttä edistävä vaikutus lyö paremmin läpi ilman maitoa. Tavallinen suklaa on herkullista, mutta se myös helposti lihottaa osana muutenkin hiilihydraattipitoista ruokavaliota. Mutta totta kai myös tumma suklaa paljon syötynä on lihottavaa, ja joillekin meistä ainoa oikea on pysyä kokonaan erossa suklaasta kuin suklaasta. Suklaa-addiktio on yleinen vaiva.

Oulun suklaayhdistys

Oulun Suklaayhdistyksen sivut ovat suklaan ystävän aarreaitta. Siellä on todella kattavaa tietoa suklaasta, pitkä luettelo eri suklaavalmistajista ja heidän tuotteistaan, ja niin ikään yksittäisten suklaiden arvostelu. Suuri osa tuotteista on luonnollisesti ns. tavallisia suklaita, mutta listalla on myös kaikki tummat suklaat, ja sitä päivitetään aina uusien tuotteiden ilmestyessä. Suklaalevujen ja -patukoiden lisäksi tuotevalikoimaan kuuluvat muut suklaata sisältävät tuotteet - jäätelöt, vanukkaat, keksit tms. Sivustolla oleva Suklaalevyraati on paitsi hauska niin myös hyvin informatiivinen lisä, jota lukemalla voit muodostaa aika hyvän ennakkokäsityksen eri suklaiden mausta. Hakuun ilmestyy myös suklaalevyn kuva. Tässä esimerkki hakusanalla Excellence 70%. Mutta ainoa oikea tapahan on tietenkin itse maistaa!

Tumma suklaa

Koska tämä blogi käsittelee asioita vähähiilihydraattisuuden näkökulmasta, keskitymme tässä nimenomaan tummaan suklaaseen. Se on suklaata, jossa ei ole maitoa. Siitä ilmoitetaan usein sen sisältämän kaakaon määrä prosentteina - laadukkaassa tummassa suklaassa on vähintään 50 % kaakaota. Kaakaoprosentilla tarkoitetaan kaakaomassan ja kaakaovoin osuutta suklaassa. Kaakaomassan määrää, joka vaikuttaa suklaan kitkeryyteen, voi arvioida suklaan ravintosisällön perusteella: mitä enemmän rasvaa, sitä pienempi on kaakaomassan osuus. Kaakaomassassa on myös luonnostaan jonkin verran rasvaa eli kaakaovoita.

Tumma suklaa sisältää pieninä annoksina (1-2 palasta/vrk) nautittuna terveyttä edistäviä antioksidantteja, magnesiumia ja kuparia, sekä mielialaa kohottavaa tryptofaania. Tumman suklaan tiedetään sisältävän flavonoideja, jotka saattavat ennaltaehkäistä sydän- ja verisuonisairauksia - pari palaa tummaa suklaata päivässä voi laajentaa verisuonia, vähentää sydäninfarktin vaaraa ja alentaa myös veren kolestrolia (Journal of American Collage of Nutrition, volume 23/2004). Tässä vähän asiasta MTV3:n sivuilla (10/2008).

Tässä alla on listaa erilaisista tummista suklaista. Tätä listaa on tarkoitus aina välillä päivittää. Sveitsiläinen Lindt tekee kaikenlaisia suklaita, mutta on tunnettu karppaajien keskuudessa nimenomaan tummista Excellence-suklaistaan (klikkaa kuvaa suuremmaksi). Tässä alla muutama:

Lindt Excellence
Excellence 70% - tummista miedoin, häiväys vaniljan makua
Excellence 85% - vähän tummempaa, täyteläinen maku
Excellence 90% - jo tosi tumma, mutta yllättävän matala kitkeryys
Excellence 99% - ohuita paloja, joissa vahva, kitkeräkin maku - yksi pala tästä riittää useimmille
Excellence Intense Mint
Excellence Intense Orange - appelsiinin ja mantelin tuoksua ja makua
Excellence Ecuador
Excellence Madagascar
Excellence Peru

J D Gross
Amazonas Premium Cocoa 60%, 125 g. F 41g, P 4.9g, C 42g
Ecuador 70% - pari palaa tätä täyttää päivän kiintiön!
San Martin 77%

Marabou
Marabou premium dark 70% - arvostelu tästä
Marabou premium dark 86% - arvostelu tästä, lukekaa k.o. blogin muitakin suklaavihjeitä!

Marabou Premium Dark Pistachio - Oulun suklaayhdistyksen arvostelu. F 44g, P 7.3g, C 35.5g

PS. Oulun suklaayhdistyksen jäsenet tuntuvat pitävän enemmän ns. normaalista suklaasta, ja vähän karsastavan tummaa suklaata. Mutta muuten ihan mielenkiintoista lukea heidän(kin) mielipiteitään eri suklaista. Lue myös vierailijoiden kommentit.

Päivitetty 20.5.2009. F = rasva, P = proteiinia, C = hiilihydraatteja

Vaaka vai ei

Kerro, kerro vaakaseni,
monta grammaa alas meni?

Vaa'an käytöstä on olemassa montakin koulukuntaa. Esimerkiksi tällaista ehdotetaan:
1) käy vaa'alla päivittäin. Näin pidät painosi jatkuvassa kontrollissa
2) käy vaa'alla päivittäin ja laske viikon keskiarvo. Merkitse ainoastaan tämä ylös, päivittäiset arvot kun eivät kerro koko totuutta
3) punnitse itsesi kerran viikossa. Esimerkiksi sunnuntaiaamuisin. Näin näet painon tasaisen kehityksen, ja sinulla on taas kokonainen viikko aikaa parantaa tulostasi
4) punnitse itsesi joka kuukauden ensimmäinen päivä. Tähtää tähän päivään viimeistään viikkoa ennen punnitusta saadaksesi mahdollisimman tyydyttävän tuloksen
5) älä käytä vaakaa - se ei kuitenkaan määritä painonkehitystäsi luotettavasti eikä ainakaan terveyttäsi, sillä paino on vain yksi terveyden mitta.

Jokaisessa näissä tavoissa on jotain hyvää ja totta. Paino vaihtelee. Ja jos on vähänkään taipuvainen antamaan yksittäisen painonnousun häiritä mielenrauhaansa, ei todellakaan kannata punnita itseään päivittäin. Jos taas on matemaattisesti suuntautunut, tuo keskiarvojuttu saattaa kiinnostaa. Jos ei omista vaakaa ollenkaan, ei sitä välttämättä tarvitse ostaakaan - vaikka onhan se useimmista mielenkiintoista tietää miten paljon painaa.

Jos ja kun nyt nousee vaa'alle, niin on tärkeätä myös pitää mielessä, että painonlasku saattaa olla vain poistunutta nestettä eikä suinkaan rasvaa. Samoin kuin jos paino on noussut, ei se välttämättä tarkoita lisää läskiä vaan kenties vaan kehoon varastoitunutta nestettä ja/tai kasvanutta lihasmassaa. On aivan liian helppo huijata itseään puoleen sun toiseen. Voimme huijata itseämme lopettamaan dieetin, sabotoimaan sitä tai kiristämään vyötämme liian tiukalle. Vaaka ei kerro koko totuutta.

Parempi mittapuu painolle ovat mittanauha ja vaatteet. Kun vaatteet kiristävät päivä päivältä enemmän, ei varmaankaan ole kyse väliaikaisesta nesteenkertymästä. Kun vaatteet löystyvät päällämme, olemme todennäköisesti laihtuneet.

Mutta vaatteetkin voivat huijata meitä omalla tavallaan - jos itse annamme. Jatkamalla löysien vaatteiden pitämistä saatamme tuntea mielihyvää laihtumisestamme, ja suoda sitten huomaamatta itsellemme palkintoja ruoan muodossa - ja taas vähän lihoa. Jos vaatteet todellakin tuntuvat löysiltä, kannattaa kenties heittää ne pois ja ottaa käyttöön pienempi koko. Hyvin terapeuttista ja leimaa antavaa olisi jos voisimme tehdä tämän ulkona taivasalla: sytyttää rannalle nuotio ja polttaa siinä kaikki vanhat isoiksi käyneet vaatteemme, ja jättää hyvästit niille - ja entisille mitoillemme. Tähän liittyy myös olennaisena osana meditoiminen: terveyden vaaliminen on myös henkinen juttu, ja jotta saisimme terveyteemme kaipaamaamme jatkuvuutta ja pysyvyyttä, tulee meidän olla siinä kehityksessä mukana kaikilla ruumiimme ja sielumme voimilla.

Amerikkalaisella Mark's Daily Apple nimisellä blogilla ruoditaan vaa'an käytön tarpeellisuutta otsikolla Scale Obsession eli vapaasti suomennettuna Pakkomielle vaakaan. Kannattaa käydä lukemassa ne, joilla kielitaito riittää!

Lopuksi mukava vaakatarina.
Kun kaikki tämä alkoi, olivat vaa'an lukemat kamalat 118 kg. Pituutta 170 cm ja risat, ei hyvä. Mutta pikku hiljaa, viikko viikolta (tarkemmin sanoen torstai torstailta - torstai kun on toivoa täynnä) paino laski ja tuo alun lukema laski, ja laski. Ja laski! Uskomatonta mutta totta: yhtenä torstai-aamuna se näytti 99 kg. Tottahan toki sen myös tunsi: vaatteet tuntuivat löysemmiltä, kasvot olivat hoikistuneet, olo oli kaikin puolin parempi. Ja matka jatkui. Pienempää päälle vaikka oli hiukan tiukkaa reisien kohdalta - puhumattakaan vatsan. Ja parin kuukauden päästä vyötä taas vähän kireämmälle, sillä muuten housut tippuvat päältä. Rakas vaaka näyttää 82 kg. Sitä on uskominen! Aikaa on mennyt, mutta niin on rasvaakin. Tämä vaan täytyy uskoa, sillä tämä on totista totta. Ja aika ottaa time-out ja sisäistää se tosiasia, että elämä ei enää pyöri painon ympärillä, vaan oma paino elämän. Vaalia saavutettua, pitää siitä kiinni ja eheyttää loputkin elämänsä alueet terveyden ympärille. Eräänä kauniina torstaisena aamuna tuo kaunis vaaka näyttää 68 kg, päämäärä on saavutettu - 50 kg kevyempänä on helppo hymyillä, ja tuon tosiasian puolesta puhuu - ystäväni vaaka.

Kerro, kerro vaakaseni,
minne kaikki kilot meni?!

Huom. Tässä artikkelissa puhumme painonpudotuksesta suotavana ilmiönä. Painon sairaalloinen tarkastelu vaatii kokonaan toisen artikkelin, samoin painonnousu esimerkiksi suuremman lihasmassan tavoitteluna. Ja tuo vaakatarina, vaikkakin kuvitteellinen, on monen ihmisen läpikäymä selviytymistarina, joka eri muodoissaan ja määrissään on mahdollista kunkin meidän kohdalla.
Päivitetty 25.6.2009

Työpaikkaruokailu

Työkaverit ovat usein ihan kivoja - ainakin jotkut heistä - mutta kivatkin työkaverit saattavat käyttäytyä ennakkoluuloisesti, hölmösti ja jopa loukkaavasti nähdessään mitä karppi aikoo syödä lounaakseen. Mikä neuvoksi?

Jokaisella on oikeus omaan ruokavalioonsa eikä siis missään nimessä kannata alkaa tehdä mitään myönnytyksiä muiden (ahdasmielisyyden) takia. On täysin ymmärrettävää, että alussa sitä voi vähän aristella näyttää toisille mitä syö, mutta - they'll get over it! He pääsevät siitä kyllä yli ja lopettavat toivon mukaan mahdolliset kommentointinsa - varsinkin kun näkevät mitä tämä mainio ruokavalio saa aikaan!

Mutta entäs jos ei tapahdukaan mitään merkittävää (lue: näkyvää) edistystä matkalla kohti terveyttä? Paine mukautua ns. virallisterveelliseen ruokavalioon voi kasvaa kasvamistaan, ja vaikeuttaa omassa ruokavaliossa pitäytymistä. Juuri tuolloin ei saa hellittää vaan jatkaa vaan valitulla tiellään. Vaihtoehtona on mukautua muiden odotuksiin ja turhautua itseensä, työkavereihin ja kenties koko työpaikkaan!

Suunnitelmallisuus on A&O tässäkin asiassa. Eli kannattaa tietää mitä aikoo kulloinkin syödä. Jos käy työpaikan ruokalassa tai lounasravintolassa, on yleensä aina valittavissa karpimpi vaihtoehto. Ja joskus kannattaa ottaa töihin mukaan eväät, ja ainakin välipala-aineksia. Jääkaapissa - jos sellainen työpaikalta löytyy - kannattaa pitää majoneesia kaupasta ostetun liian kuivan salaatin varalle, kermaa kahviin tai teehen, ja suolaista naposteltavaa. Kahvitauolla on onneksi ihan "normaaliakin" juoda se pelkkä kahvi, ja jos talo tai joku tarjoaa jotain sen lisukkeeksi, ei pitäisi olla kovin vaikeata kieltäytyä - yhden kakkupalan hiilihydraatit voivat nimittäin mitätöidä koko päivän hyvän työn oman terveyden hyväksi.

Totta kai voi poikkeuksia tehdä, mutta vaarana on, että poikkeuksesta tulee sääntö kun istutaan aina saman pöydän ääressä. Tällöin työssä vietetty aika ei tue ruokavaliota ja sitä saattaa pikku hiljaa luisua takaisin tavalliseen syömiseen tunnettuine seurauksineen.

Työpaikkaruokailu saattaa myös innostaa vierustoveria kokeilemaan uusia makuelämyksiä, ja jättämään vaikka ensi alkuun pois sen iänikuisen leivän. Perunakin on todella helppoa korvata suuremmalla määrällä kasviksia. On oikeastaan perin eriskummallista, että aikuiset ihmiset tekevät jutun toisen syömisestä, mutta niin vaan usein tapahtuu. Tässä huvittavia esimerkkejä (suluissa kommentoitava ruoka-aine):

- Ai sä käytät majoneesia... (kunnon annos salaatin päälle)
- Toi on varmaan tosi herkkua. Mut on se varmaan aika terveellistä (kreikkalainen jugurtti, johon oma sekoitus pähkinöitä)
- Sä taidat tykätä juustosta? Siin on vaan aika paljon rasvaa... Mut sähän nyt kävelet paljon (omat eväät, jossa juustoa, kinkkua, kurkkua, salaattia ja tomaattia)
- Etsä ota yhtään perunaa? Mitä sä sitten oikein syöt?! (kyseessä perunoiden ohitus ruokalan linjastossa)
- Ota nyt kakkuu ja keksii kun kerranki tarjotaan... (kahvi riittää, kiitos)
- Käytätsä ihan oikeesti kermaa kahvissa?! Sen mä oon ainakin jättäny pois ku muutenkin tulee syötyy epäterveellisesti (kermaa kyllä, kiitos!)

Ja nämä ovat poimintoja siitä kiltimmästä päästä. Tässä vähän karppifoorumin jutustelua tästä laajasta aiheesta.

Päivitetty 11.5.2009

Annika Dahlqvist

Annika Dahlqvist on ruotsalainen lääkäri ja vähähiilihydraattisen ruokavalion puolestapuhuja. Hän pitää blogia, jossa hän kyseenalaistaen vakiintuneita (nimenomaan diabetesta koskevia) hoitokäytäntöjä sekä ravitsemussuosituksia tuo esiin omat vahvat mielipiteensä. Annika pitää nykyään luentoja ympäri Ruotsia vhh-ruokavaliosta ja sen erinomaisuudesta, ja kirjoittaa myös aiheesta kirjoja. Vähähiilihydraattinen ruokavalio tunnetaan nyt Ruotsissa yleisesti kirjainyhdistelmällä LCHF (LowCarb-HighFat eli matalat hiilarit-korkea rasva).

Debatti käy välillä melko kiivaanakin naapurimaassamme, kuten tästä Kauppalehden artikkelista käy ilmi (1/2008). Pieni ote: "Ajatuksena tässä Dahlqvistin ja muutamien muiden suosittelemassa ruokavaliossa oli antaa diabetekseen sairastuneille mahdollisuus vapautua lääkityksestä, luoda pohja terveelliselle elämäntavalle ja tukea potilasta laihdutuksessa. Vaikka tämä ruokavalio oli täysin päinvastainen kuin Ruotsin diabetesliitto ja elintarvikevirasto suositteli diabetespotilaille, potilaat tervehtyivät siinä määrin, että monet saattoivat luopua lääkityksestään."

Tässä myös ruotsin kieltä taitaville vähän luettavaa eli Dagens Nyheterin artikkeli aiheesta otsikolla Fet mat ger bättre hälsa (2/2008) sekä artikkeli Annika Dahlqvistista Helsingborgs Dagbladissa (5/2009).

Annika Dahlqvistin blogissa on todella paljon luettavaa, eli siitä vaan ruotsia opiskelemaan! Hän listaa blogissaan myös vhh-positiivisia (eli vähähiilihydraattiseen ruokavalioon positiivisesti suhtautuvia) lääkäreitä - luonnollisesti näiden suostumuksella - joista yksi toimii Suomessa. Tämä blogi tulee muuten tekemään saman eli keräämään listaa Suomessa toimivista vhh-lääkäreistä ja dietisteistä, mutta tässä nyt tämä Dahlqvistin antama:
Leena Furubacka, privatläkare leena.furubacka@medwind.kpnet.com Yksityisvastaanotto Alavetelissä (i Nedervetil). Ei tietoa toimiiko myös suomen kielellä.

Annika Dahlqvistin kirjallinen tuotanto
Doktor Dahlqvists guide till bättre hälsa och viktkontroll (2008)

Luentoja Ruotsissa ja muualla

Annika Dahlqvist pitää siis myös luentoja. Nämä on lähestulkoon kaikki Ruotsissa, ja useimmat jossain aivan muualla kuin useimmille meille tutussa Tukholmassa. Tässä vieressä Ruotsin kartta niin pääset suoraan näkemään pienempiäkin paikkakuntia (klikkaa suuremmaksi). Jossain vaiheessa kun Annika taas luennoi pääkaupungissa, olisi mukava lähteä suuremmalla porukalla kuuntelemaan. Yhdistää huvi ja hyöty! Siihen ei vaadita kuin yhteyshenkilö (jona allekirjoittanut voi toimia), ennakkositoutuminen luennolle maksetun pääsylipun muodossa sekä matkan järjestäminen joko yksityisesti tai porukalla. Laivalla luennolle kannattaa mennä ottamalla iltalaiva Turusta ja vastaavasti iltalaiva Tukholmasta Turkuun. Majoitus ei siis ole mikään välttämättömyys. Tästä lisää myöhemmin.

Uusimpia lehtiartikkeleita
Dagens sommarskribent på Newsmill: Det är inte fettets fel, dumbom (2.7.2009)


Päivitetty 8.7.2009

Helsinki City Run 2009

Helsingissä juostiin tänään Helsinki City Run eli puolimaratoni. Yli 10000 ihmistä juoksi tai käveli pitkin Helsingin katuja saadakseen juoksun päätteeksi mitä? Banaanin, jugurtin, energiapatukan, juotavaa ja mitalin. Kyllä, ja tosi hyvän fiiliksen! Hyvä fiilis oli myös katsojilla, varsinkin jos mukana oli joku omainen, ystävä tai tuttu. Maaliin tulon jälkeisestä tankkauksesta tuli mieleen seuraavaa:

Onko tarpeellista tankata hiilihydraateilla ennen tällaista pitkää juoksua vai pärjääkö vähillä hiilareilla? Tähän vastatakseen täytyy ajatukset kääntää saman tien toiseen suuntaan: miksi täytyisi pärjätä vähillä hiilareilla? Koko ideahan on saada ylimääräistä energiaa, jonka taatusti kuluttaa tämän kieltämättä aika vaativan suorituksen aikana. Ei ole kyse myöskään siitä, että pitäisi tiputtaa painoa, tai tarkkailla syömisiään painonnousun varalta. Eli ei mitään syytä olla nauttimatta näistä extrahiilihydraateista, jotka saattavat taata onnistumisen kokemuksen. Onnistumisen? Niin, kaikkihan eivät pääse ajoissa maaliin asti vaan joutuvat lopettamaan kesken. Mutta hekin ovat oman elämänsä sankareita, samoin kuin kaikki me, jotka yritämme, kompastumme, ja yritämme uudelleen! Mutta, pitäisiköhän osallistua ensi vuonna itsekin...

Helsingin kahvilat

Tähän osioon tullaan pikku hiljaa keräämään tietoa kaikista Helsingin kahviloista, joissa karpilla on hyvä olla! Toisin sanoen kahviloita, joissa on tarjoiltavana (runsaasti) vähähiilihydraattisia vaihtoehtoja. Tähän jos mihinkä saatte siis mielellänne lähettää ehdotuksia, joko kommentteina tai sähköpostiin. Myöhemmin käymme luonnollisesti läpi kahviloita myös muualla Suomessa, mutta aloitetaan Helsingistä ja pääkaupunkiseudusta.

Tämä artikkeli ei käsittele kahvin terveellisyyttä tai epäterveellisyyttä vaan keskittyy ainoastaan listaamaan hyviä kahviloita. Ja kahvilassahan voi toki juoda muutakin kuin kahvia, eikä kahvin kanssa suinkaan tarvitse ottaa mitään purtavaa. Joskus riittää vallan mainiosti saada eteensä vaikka jokin erikoiskahveista, tai erikoisteistä. Kahvilan sijainti ja ilmapiirikin voi olla osa kahvinautintoa, puhumattakaan pöytäseurasta. Oli miten oli, tämä artikkeli keskittyy vaihtoehtoihin, joita eri helsinkiläiset kahvilat tarjoavat vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattaville asiakkailleen.

Kahvi ja pulla. Kahvi ja munkki. Kahvi ja keksi. Erikoishintaan. Koskakohan näemme mainoksen: Kahvi ja leikkelelautanen (jossa olisi vaikka muutama pala erilaisia juustoja, makkaraa ja vähän vihanneksia)? Leipäjuusto sopisi vallan hyvin kahvin tai teen kanssa, samoin juustolla täytetyt ja uunissa paistetut herkkusienet. Ja haluamme toki oikeata kermaa cappuccinoon eikä mitään hylavaahdoketta. Kermaakaan ei aina ole, ja maito yleensä kevytmaitoa. Saattaapa jopa löytyä rasvatontakin. Kuten todella monen kodista, ainoana maitona vaikka perheessä olisi lapsiakin.

Sieniherkkua

Herkkusieni on monen karppaajan ostoslistalla. Se on maailman viljellyin sieni, eikä mikään ihme! Herkkusieni on helppokäyttöinen ja maukas, ja sitä voi käyttää niin salaatteihin kuin lämpimiin aterioihin. Parhaimmillaan se on ostettuna tuoreena. Jääkaapissa se säilyy parhaiten +2–+5 asteen lämpötilassa ja paperipussissa, joka suojaa sitä haihtumiselta. Mutta jollei sitä tule käytettyä muutaman päivän sisällä voi sen tietenkin aina pilkkoa ja pakastoida. Tunnetaan maailmalla yleisesti nimellä champignon.

Herkkusienen ravintoarvot
Per 100 g: rasvaa 0,3 g, proteiinia 2,1 g ja hiilihydraatteja 4,5 g. Sisältää paljon riboflaviinia eli B2-vitamiinia, kaliumia ja fosforia.

Muutamia ehdotuksia herkkusienen käyttöön
Herkkusieniomeletti, jota höystämässä esimerkiksi sipuli ja pekoni. Herkkusienisalaatti, jossa runsaasti ruukkusalaattia sekä tomaattia, retiisiä ja persiljaa. Mausta vielä oliiviöljyllä. Tai miten olisi jokin Champin mainioista resepteistä? Tai Resepti.comin grillatut herkkusienet?

Päivitetty 8.5.2009

Karpit ostoksilla

Ruokavaliomme ohjaa meitä tekemään määrätynlaisia ostoksia, ja vastaavasti kaupassa tehdyt ostopäätökset tukevat parhaimmillaan ruokavaliotamme. Jos ostoksia leimaa jatkuvasti jonkinlainen kaaosmaisuus, ei kai ruokavaliosta oikeastaan voida puhuakaan, mutta joka tapauksessa on tärkeätä olla kaupassakin määrätietoinen. Eli ostaa vaan lähinnä sitä mitä oli tullutkin ostamaan, ja tehdä ns. heräteostokset oman ruokavalion puitteissa.

Tyypillisen karpin ostoskori eroaa aika tavalla ns. normaalia ruokavaliota noudattavan korista. Alla olevasta luettelosta saa melko hyvän käsityksen siitä mistä tässä vhh-ruokavaliossa on kyse. Näkyvin ero on kenties rasvaprosenteissa, mutta olennaisin ero on siinä, että karppiostokset sisältävät paljon raaka-aineita kun taas ns. normaaliostoksissa on paljon jalostettuja tuotteita: eineksiä, viljatuotteita, sokeroituja meijerituotteita ja erilaisia maidonkorviketuotteita, mainitaksemme vain muutamia.

Eli tätä kaikkea tapaa löytyä tyypillisen karpin ostoskorista (huom. tämä lista on aakkosjärjestyksessä, ei arvojärjestyksessä) :

Avokadoja
Broilerin reisikoipia, bulgarian jogurttia
Cheddarjuustoa
Fetajuustoa
Herkkusieniä
Jauhelihaa, juustoja (ei vähärasvaisia), jäävuorisalaattia
Kaakaota, kabanossia, kahvia, kahvikermaa, kalaa, kanaa, kananmunia, karjalanpaistia, kermaviiliä, kesäkurpitsaa, kookoskermaa, kookosöljyä, kukkakaalia, kuohukermaa, kurkkua

Lampaanlihaa, lehtisalaattia, leipäjuustoa, lihaa, lohta
Majoneesia, maksamakkaraa, mansikkaa, manteleita, marjoja, maustamatonta jogurttia, meetvurstia, merisuolaa, mustikkaa

Naudanlihaa
Oliiveja, oliiviöljyä, omenaa
Paprikaa, parsakaalia, pekonia, poronkäristystä, pähkinöitä
Raejuustoa
Salaattia, seitifileetä, sipulia, sulatejuustoa
Teetä, tomaatteja, tonnikalaa, tummaa suklaata, täysmaitoa
Ukko-Pekka grillimakkaraa
Valkokaalia, valkosipulia, voita, vuorisuolaa
Wilhelm grillimakkaraa

Tyypillinen karppi pyrkii ostamaan kaiken mahdollisimman tuoreena - tai sitten pakastettuna - sekä välttämään ruokatavaroita, jotka sisältävät paljon säilöntäaineita. Ja vaikka jälkimmäinen saattaakin olla vaikeata (koska niitä tupataan joka paikkaan), aina voi pyrkiä edes vähentämään syömänsä säilöntäaineiden määrää. Natriumglutamaatti eli E621 on erityisen pannassa, mutta paljon käytetty aine esimerkiksi eineksissä. Sanotaan kiihottavan ruokahalua, kuten Christer Sundqvist blogissaan kirjoittaa. Tässä vielä Elintarviketurvallisuusviraston eli Eviran lisäaineopas (pdf) .

Päivitetty 12.3.2013

Ruokahalun kasvaessa

Vähähiilihydraattinen ruokavalio ei ole vain keino tiputtaa painoa. Se on elämäntapa. Tottakai moni ryhtyy tälle dieetille (s.o. ruokavaliolle) laihtuakseen, mutta enemmän kuin mistään muusta tässä on kyse ruokahalun tervehtymisestä ja sen tuomista terveydellisistä eduista - niin henkisessä kuin fyysisessä mielessä. Ihminen on kemiallinen olento, jonka ruokahalun säätö on loppujen lopuksi aika yksinkertainen. Pienellä osalla väestöstä hiilihydraatit eivät nostata merkittävästi ruokahalua, mutta todella monella asia on näin: mitä enemmän hiilihydraatteja saat sisääsi (kuten kuvan pizzalla), sitä enemmän haluat niitä lisää - ruokahalu kasvaa syödessä!

Mutta näin ei tarvitse olla! Skenaarion, jossa yksi voileipä ei riitäkään vaan täytyy mennä tekemään toinen - tai missä muutama sipsi ei riitäkään vaan menee koko pussi - tällaisen skenaarion voi jättää taakseen kun ymmärtää ja hyväksyy sen, että hiilihydraatit ruokkivat ruokahalua! Ja vastaavasti hiilihydraattien rajoittaminen tervehdyttää sen.

Kun valjastamme hiilihydraattien sijaan kehon polttoaineeksi rasvan, alamme olla oikeilla jäljillä. Ruokahalu asettuu omiin terveisiin uomiinsa. Se on hallittavissa, se ei villitse meitä ostamaan jos jonkinmoista sokeripatukkaa, kolmioleipää tai energiajuomaa nostaaksemme verensokeriamme ja taas jaksaaksemme. Vaan se muistuttaa meitä olemassaolostaan terveellä nälällä, jonka tyydytämme proteiineilla, rasvalla ja vähäisellä määrällä hiilihydraatteja. Se hiilihydraattiraja, jonka puitteissa ruokahalu on täysin hallittavissa, on vaan jokaisen meistä löydettävä itse.

Antti Heikkilä

Lääkäri Antti Heikkilä on tullut tunnetuksi erityisesti vähähiilihydraattisen ruokavalion puolestapuhujana. Hänen bloginsa lienee monen suosikkilistalla, ja kirjansa koristavat monen hiilihydraattitietoisen/karpin hyllyjä (listattuna sivun alaosassa sekä täällä).

Antti Heikkilä suosii ihmisen kokonaisvaltaista hoitoa, holistista lääketiedettä. Sen mukaan fyysisten tuskien ja kiputilojen taustalla ovat usein mielen ongelmat, kuten erilaiset ahdistukset ja kivut. Ihmisen hyvänolon tunnetta pitää Heikkilän mukaan tukea ja sen puolesta pitää toimia, ei lääkkeillä, vaan elämällä henkisesti rikasta elämää.

Liikunnan merkitystä ei pidä korostaa ruokavalion kustannuksella vaan normaali arkiliikunta riittää usein ylläpitämään terveyttä. Lihasharjoittelu painojen kanssa on tehokasta eikä kuluta niveliä. Jooga on myös mitä mainioin tapa ylläpitää kuntoa ja terveyttä. Ei tarvitse rehkiä itseänsä uuvuksiin vaan parasta on pyrkiä kohtuuteen kaikessa mitä tekee.

Stressi lihottaa, sillä myös stressihormonit sekoittavat aineenvaihduntaa, sanoo Heikkilä. Stressinhallintaa kannattaa ilman muuta opetella. Lihasharjoittelu vaikuttaa usein tehokkaasti myös stressihormonien eritykseen.

Heikkilä vs. Diabetesliitto
Antti Heikkilän mukaan II –tyypin diabeteksen ensisijainen hoitomuoto on vähähiilihydraattinen ruokavalio ja vasta toissijaisesti lääkehoito. Vähähiilihydraattinen ruokavalio kun normalisoi ja tasapainottaa insuliinin aineenvaihdunnan. Nämä suositukset ja Heikkilän medianäkyvyys ovat saaneet Diabetesliiton takajaloilleen. Moni ei tule muuten ajatelleeksi, että Diabetesliitto on täysin yksityinen eikä siis mikään yhteiskunnan ylläpitämä järjestö, ja että sen rahoitus tulee osittain sponsoreilta. Eikä ole vaikeaa arvata onko lääketehtailla sormensa tässä pelissä, jossa pelinappuloina ovat diabeetikot. Tässä mietteitä asiasta Heikkilän itsensä kertomana (4/09) sekä lukijoiden kommentteja aiheesta.

Antti Heikkilän kirjallinen tuotanto

• Matka omenapuuhun, Tammi (1994)
• Selän viisaus, Blackbird Productions (1994)
• Riippuvuus, valheiden verkko, Tammi (1995), Uudistettu painos keväällä 2005 (Rasalas-Kustannus)
• Täydentävä hoito, toim., Tammi (1996)
• Mies, prätkä ja maantie, Tammi (1997), Uudistettu painos keväällä 2005 (Rasalas-Kustannus)
• Selkä, WSOY (1998)
• Ruumiin evankeliumi, Rasalas-Kustannus (2000)
• Hevosmies, Rasalas-Kustannus (2001)
• Elämän paras aika, Rasalas-Kustannus (2002)
• Hyvän olon keittokirja opas vähähiilihydraattiseen ja ravinteikkaaseen ruokavalioon, Rasalas-Kustannus (2003)
• Hyvän olon keittokirja 2, Rasalas-Kustannus (2004)
• Mielenrauha, Rasalas-Kustannus (2005)
• Ravinto & Terveys, Rasalas-Kustannus (2006)
• Näin me keitämme (2007)
• Diabeteksen hoito ruokavaliolla (2008)

Tunnisteet eli tagit

Etsitkö jotain tiettyä aihetta mutta sitä on vaikea löytää? Käytä tunnisteita! Ne ovat nuo sivun vasemmassa reunassa aakkosjärjestyksessä löytyvät hakusanat. Uusia hakusanoja tulee sitä mukaa kun blogia kirjoitetaan, ja yksittäisten jo olemassa olevien hakusanojen kohdeluku (eli hakusanan perässä oleva numero) kasvaa. Tunnistetta painamalla saat esiin kaikki k.o. hakusanan sisältävät osiot siinä järjestyksessä kuin ne on kirjoitettu. Hakusana voi olla hyvinkin laaja (rasva) tai pienin pieni (j d gross, mutta maukas!), ja aina se tuo esiin enemmän kuin ajattelitkaan!

PS. Blogiin on nyt lisätty blogin sisäinen hakutoiminto, joka toimii samalla periaatteella kuin Googlen perinteinen haku - kirjoita mitä etsit ja saat tulokset näkyviin.
PS2. Kunkin kuukauden kaikki artikkelit saat näkyviin klikkaamalla sen vieressä olevaa nuolta.

Kananmunalla pääsee pitkälle

Täällä oli ennen vappua tämän blogin ensimmäinen kysely. Kysymys kuului: Montako kananmunaa menee päivässä? Vastauksia tuli yhteensä 22 kpl, ja alla näette äänestyksen tuloksen. Samalla vähän tietoa kananmunasta, joka näyttelee keskivertoa suurempaa roolia vhh-ruokavaliossa. Alimpana juttua vielä eri kanalatyypeistä.

Montako kananmunaa menee päivässä?
a) 1................. 4 kpl (18%)
b) 2-3...........10 kpl (45%)
c) enemmän... 5 kpl (22%)
d) ei yhtään.... 3 kpl (13%)

Ei ole kauan siitä kun suomalaisia kehotettiin syömään rajoitetusti kananmunia, ja peloteltiin korkealla kolesterolilla. Nykyään tiedetään, että korkea kolesteroli ei ole laisinkaan niin yksiselitteinen juttu. Kokonaan toinen asia sitten on, että tästä samoin kuin mistä tahansa ruoka-aineesta on olemassa henkilökohtaiset mieltymykset, jotka perustuvat niin kulinaarisiin, terveydellisiin kuin eettisiinkin seikkoihin. Tässä vielä median näkökulmaa asiaan (IS 4/2009). Ja tässä karppifoorumin asiantuntevaa tekstiä kananmunien rajoittamisen tarpeellisuudesta.

Kananmunan ravintoarvot

Kananmunan valkuainen sisältää paljon proteiinia, keltuainen taas vitamiinit (A, D ja E). Kananmuna on niitä harvoja ruoka-aineita, joka sisältää luonnostaan D-vitamiinia. Keltuaisessa on myös kaikki kananmunan sisältämä rasva. Ravintoarvot per 100g:

raaka kananmuna: rasvaa 63 g, proteiineja 36 g, hiilihydraatteja 1 g
keitetty kananmuna: rasvaa 10.6 g, proteiinia 12.6 g, hiilihydraatteja 1.12 g

Kananmunan käyttö ruoanlaitossa

Kananmunasta on moneksi. Sen voi keittää tai paistaa. Se sitoo ja sakeuttaa. Se antaa makua ja on sitä antamatta liikaa jos niikseen tulee. Siitä voi tehdä majoneesia - ja sillä voi melkein mennä töihin! Keittiössä kuin keittiössä kananmunasta voi aina loihtia jotain, kunhan siellä on muutama muu aines. Vähähiilihydraattisessa ruokavaliossa teet käden käänteensä jos jonkinmoisen munakkaan tai paistoksen, tai kuvankaltaisen aamiaisen.

Miten rikkoa kananmuna - yksin tai kaksin käsin
Katso tästä miten Amy rikkoo kananmunan niin ettei tule siruja. Eli yksinkertaisesti: napauta kananmunalla pöydän pintaa, ei sen reunaa, vasten! Entä miten rikkoa kananmuna yhdellä kädellä? Se onkin jo vähän vaikeampaa, ja vaikka se ei itse makuun vaikutakaan niin onhan se vähän mestarillisen näköistä! Näin se siis tehdään:

1. Pidä kananmuna kämmenessä käsi alaspäin. Hyvä ote, vaan ei liian tiukka. Pidä kiinni munan yhdestä puolesta peukalolla, ja toisesta etu- ja keskisormella.
2. Napauta munaa kevyesti jotain kovaa pintaa vasten pitäen ranne suorana. Varoituksen sana: jos ensin napautat löysällä ranteella, ja munan rikkoutumatta vielä kerran vähän kovempaa, saat varmasti aikaan sotkua ja kenties myös pintahaavan.
3. Nyt seuraa se vaikein osuus: pitäen munaa yhä (tarpeeksi) tiukassa otteessa, aseta se kulhon ylle ja samalla kun painat varovasti peukalollasi, anna etu-ja keskisormiesi liukua vastakkaiseen suuntaan munan kuorella, kohti sen päätyä, painaen tasaisesti molemmilla sormilla. Tämä saa munan kaksi puoliskoa eroamaan toisistaan siististi ja tipauttaa munan sisällön kulhoon - yleensä keltuaisen rikkoutumatta. Jos nimenomaan haluat keltuaisen säilyvän kokonaisena, tee tämä kaikki kylmällä kananmunalla. Muussa tapauksessa huoneenlämpöinen muna on paras.

Miten saada kananmunan siru kulhosta?
Jos nyt kuitenkin onnistuit rikkomaan kananmunan siten, että siitä lähti siruja, etkä missään nimessä halua syödä niitä, tee näin: ota isompi pala kuorta ja kauho siru(t) sillä ylös. Toimii paljon paremmin kuin sormet tai lusikka.

Miten saada kuori irti kananmunasta?

ja estää kuoren liimautuminen kiinni kananmunan sisempään kuorikalvoon:
- lisää keitinveteen suolaa (tämä estää myös valkuaisen liukenemisen veteen jos kananmuna sattuisi menemään rikki)
- älä keitä "liian" tuoreita munia- kaada keittovesi pois, anna munien pinnan kuivua ja jäähdytä vasta sen jälkeen kylmällä vedellä.
Tässä vielä Polkkapossu-nimisen ruokablogin pikku tietoisku kananmunasta.

Miten saada kanala?

Tämä onkin jo vaikeampi kysymys. Ei auta varmaan muu kuin muuttaa maalle, ja jos jo asut siellä, ottaa yhteyttä lähimpään ympäristölupakeskukseen. Neuvoja odotellessa tässä vähän valaisevaa luettavaa, ja alla tietoa eri tyyppisistä kanaloista. Ja tässä USA Todayn juttu kanan ikiaikaisesta merkityksestä ihmiselämässä (7/2007).

ERI KANALATYYPIT

Kananmunat saattavat olla hyvinkin erihintaisia, ja hyvin pitkälti hinta on riippuvainen siitä, millaisissa olosuhteissa ne on tuotettu. Jollei se olisi rahasta kiinni, useampi kuluttaja ostaisi kenties vapaan kanan munia, tiedostaen, että kanoilla on lattiakanaloissa paremmat oltavat. Tai luomumunia luottaen siihen, että kanat saavat ekologisempaa ravintoa. Usein kuitenkin sitä ostaa halvinta eli käytännössä häkkikanojen munia - ja tässä on ilahduttavaa tietää, mitä EU on asian eteen miettinyt - vaikka hinta vähän nousisikin.

Lattiakanalat

Vapaa kananmuna on peräisin lattiakanaloista, joissa kanat liikkuvat vapaasti. Ne voivat nokkia, kuopia ja kylpeä pehkussa sekä munia pesiinsä. Kanoja saa olla enintään 9 kpl/m2. Lattia-alasta on oltava vähintään kolmannes turpeen, oljen tai hiekan kaltaisella pehkulla. Kanoilla on käytössä munintapesät ja nukkumaorret. Noin 13 % suomalaisista kananmunista tulee lattiakanaloista.

Häkkikanalat

Useimmat munat ovat peräisin häkkikanalasta (noin 86%). Samassa häkissä on 5-7 kanaa eli noin 16 kanaa/neliömetri. Maalais-, Omega- ja Hyvän olon munat ovat kaikki häkkikanaloiden kananmunia.

Virikehäkkikanalat

Tulollaan oleva kanalatyyppi. Häkeissä on munintapesät, orret ja mahdollisuus kylpeä hiekassa. EU vaatii, että kaikista häkkikanaloiden häkeistä tehdään virikehäkkejä vuoteen 2012 mennessä. Täällä lisää aiheesta.

Luomukanala

Luomukanalassa kanat ruokitaan luomurehulla. Kanoilla on oltava mahdollisuus päästä ulkoilmaan. Munakennossa lukee "luomu" ja siinä on valvotusta tuotannosta kertova aurinkomerkki. Näitä on noin 2 % kokonaistuotannosta.


Lopuksi vielä: Mitä tehdä ylijääville keltuaisille?
Ne voi hyvinkin pakastaa, kuten Ruokala meitä neuvoo - kunhan ne on ensin hyvin eroteltu valkuaisista. Pakkasessa keltuaiset säilyvät nelisen kuukautta. Jääkaapissa keltuainen säilyy rasvapitoisena vain pari päivää (kannattaa upottaa veteen).

Päivitetty 18.3.2014

Hauskaa vappua!

Pidetään hauskaa, pidetään huolta itsestämme ja toisistamme, ja annetaan niiden munkkien olla niin pidetään myös painomme! No, vitsi vitsi, kaikkihan tiedämme, että yksi päivä ei hallaa tee muuta kuin ilmastomielessä. Mutta tiedämme myös, että parikin munkkia voi muuttaa ilmaston lähiympäristössämme ilmavaivojen kuprutessa ja silloin ei edes sima auta! Tai ainakaan sima! Tässä ihan vaan muistutuksena keskivertomunkin ja siman hiilihydraatit ynnä muut arvot Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksen mukaan:
1 munkki 44g /100g
2 dl simaa 12.5g /100g

Hauskaa vappua kaikille toivoo Sirius / Karada !

Atooppinen ihottuma

Atooppinen ihottuma on ikävä ongelma. Se on ihon yliherkkyyssairaus, joka on osana yleistä atooppista taipumusta, johon liittyy myös allerginen nuha, silmätulehdus tai astma. Iho kuivaa, hilseilee ja kutiaa, ja vaikka apua on saatavissa esimerkiksi voiteiden muodossa, on ongelma usein aaltoileva ja uusiutuva.

Atopialiiton sivuilla löytyy hyvää tietoa tästä. Siellä kerrotaan mm että atoopikon iho on rakenteeltaan poikkeava: ihon pintasolukko laskee helposti toisaalta kosteuden karkuun ja toisaalta monet ärsykkeet ihoon. Myös ihon rasvakoostumus on poikkeava. Ennen kaikkea atooppinen ihottuma eli ekseema on kuitenkin tulehduksellinen sairaus. Atooppisen ekseeman sijainti vaihtelee iän myötä, esimerkiksi nuorella aikuisella se tavallisimmin kiusaa kyynär- ja polvitaipeiden ohella kasvoja ja ylävartaloa.

Monelle atoopikolle on ollut suurta apua VHH-ruokavaliosta. Täytyy vaan muistaa huolehtia riittävästä rasvansaannista ja etsiä itselleen sopiva hiilihydraatti- sekä proteeinitaso. Siltikin ihottuma saattaa uusiutua, mutta moni on huomannut, että ruokavaliosta on todellinen apu. Ja uusiutuminen on usein johtunut siitä, että on tullutkin huomaamatta nautittua liikaa hiilihydraatteja. Syynä saattaa myös joskus olla liian vähäinen hiilihydraattimäärä.

Mitä rasvaan tulee, on myös sen laatu olennainen tekijä. Monet tutkimukset ovat osoittaneet, että voi auttaa atooppiseen ihottumaan enemmän kuin erilaiset öljyt. Vain kokeilemalla löytyy itselle sopiva ruokavalio, jolla tämä vaiva toivon mukaan jää, ellei historiaan, niin ainakin mahdollisimman pieneen rooliin elämässä.

Tällä blogilla ilmestyy vapun jälkeen erikoisartikkeli rasvasta, mutta tässä jo vähän luettavaa tästä todella tärkeästä aiheesta.

Jugurttia ja jogurttia joka makuun

Maitotuotteet ovat vuosien saatossa muuttuneet yhä rasvattomampaan suuntaan. Myös jogurteissa tämä näkyy ja maistuu! Maun lisäämiseksi moni jogurtti maustetaan sitten marjojen lisäksi sokerilla, jolloin niiden terveellisyysaste romahtaa. Sokerista kun tulee rasvaa jos hiilihydraatteja nautitaan liikaa - kuten niin tavallista on.

Onneksi on kuitenkin olemassa vielä kunnon jogurtteja, joista ei ole poistettu mitään ja joihin ei ole lisätty mitään. Rasvaprosentti tietty korkeampi, mutta sehän ei haittaa rasvapolttoisessa vhh-dieetissä. Makuja voi lisätä ihan omin päin ja maku itsessäänkin on jo niin täyteläinen, että lisukkeetkin saattavat unohtua. Mutta esim. marjoja kannattaa käyttää niin saa samalla vitamiinejakin.

Turkkilainen jogurtti (kuvassa) sekä Lidlissä myytävä kreikkalainen Eridanous Creamy Yoghurt ovat monen karpin ostoslistalla, ja molemmilla on vankka kannattajakuntansa. Turkkilainen on maultaan vähän happamempi ja koostumukseltaan paksumpi, ja kreikkalainen hivenen litkumpi ja maultaan, moni sanoo, jotenkin herkumpi. Molempia myydään litran purkeissa joten nautittavaa riittää - vaikka joissakin talouksissa purkki menee kyllä ihan päivässäkin.

Joillakin ihmisillä liiallinen maitotuotteiden nauttiminen tuppaa kuitenkin hidastaa painonpudotusta. Silloin jos koskaan on aiheellista jättää nämä herkut ihan vaan vaikka viikonloppuja varten. Ja kertyyhän tässä niitä proteiinejakin jos niikseen tulee...

Turkkilainen jogurtti: rasvaa 10 g, proteiinia 3,3 g, hiilihydraatteja 3,7 g
Kreikkalainen jogurtti: rasvaa 10,5 g, proteiinia 5 g , hiilihydraatteja 2,8

Tässä vielä vähän lisälukemista: karppausfoorumin keskustelua k.o. aiheesta. Keskustelussa mahdollisesti käytetyt Partaäijä tai Partis tarkoittaa tuota turkkilaista jugurttia, ja Erkki kreikkalaista.

Avocado Chutney

Tässä Avocado chutneyn resepti suomeksi (suomennos vielä vähän kesken)

Ainekset:
avokado (ei liian kypsä)
punasipuli, isokokoinen
vihreätä chiliä, 5-6
karria
cilantroa tai korianterin lehtiä
2 rkl sitruunamehua
2 rkl öljyä
vettä tarpeen mukaan
suolaa maun mukaan

Valmistus:
Puolita avokado ja lusikoi sen liha ulos. Jos avokado on vielä vähän raaka, voit kuoria sen vaikka perunankuorimaveitsellä, ja leikata sitten palasiksi.
Kuumenna öljy pannulla. Lisää hakattu avokado, sipuli, karrilehdet sekä vihreä chili. Hauduta kunnes sipuli muuttuu läpinäkyväksi.
Sekoita kaikki tämä tehosekoittimella lisäten samalla hakattu cilantro (tai korianteri), sitruunamehu, suola ja vähän vettä kunnes seoksesta tulee sopivan paksu.
Tarjoile esimerkiksi intialaisen pannuleivän, rotin, kanssa.

Karpimpi tapa: tarjoile yhdessä naudanlihan kanssa, ja maun ollessa aika tulinen, voit laittaa viereen muutaman tomaatin - jo ihan värinkin takia.

Avokado

Avokado on hedelmä, joka sopii mainiosti VHH-ruokavalioon. Siinä on runsaasti, enimmäkseen kertatyydyttämätöntä, rasvaa (14 %), sekä paljon B-, C-, E- ja K-vitamiinia. Hiilihydraatteja on noin 8 g/100g.

Pehmeän koostumuksensa ja hienon makunsa ansiosta avokadoa on hyvä sekä helppoa hyödyntää ruoanlaitossa. Guacamolea esimerkiksi, vaikka tyypillisesti käytettynä nachojen tai tacojen kanssa, voi aivan hyvin käyttää esimerkiksi lihan tai katkarapujen lisukkeena. Tässä guacamolen valmistusohjeet, ja alla tarvittavat ainekset. Ja vielä vaihtoehtoinen resepti, jossa on käytetty creme fraichea - tämä taitaa olla monelle se tutumpi versio guacamolesta.

Guacamolen valmistusaineet
avokadoa, sipuli, chilipippuria, sitruunanmehua, suolaa ja tomaatteja.

Avocado chutney
Katso miten valmistetaan maukas intialainen avocado chutney. Löytyy myös reseptinurkasta.

California Roll
California Roll on erään japanilaisen sushimestarin kalifornialaisiin oloihin kehittämä norimaki, jossa tonnikala on korvattu avokadolla, ja merilevä (nori) on rullan sisäpuolella. Norimakin sisältäessä riisiä voimme VHH-ruokavaliossa aivan hyvin korvata riisin kukkakaalilla, ja kääriä kaikki ainekset perinteisesti merilevän sisään jolloin levä jää ulkopuolelle. Siistiä ja maukasta.

Avokado ja kotieläimet
Avokadoa ei tulisi antaa syötäväksi kotieläimille. Sen sisältämä persiini voi olla vaarallista tai jopa tappavaa monille eläimille. Mahdollisen myrkytyksen oireita ovat oksentelu ja ripuli. Nacholastut guacamolen kanssa kuuluvat näin ollen myös kiellettyjen aineiden listalle.

Menestystarina # 1

Laihduttaminen on osa miljoonien ihmisten arkea, ja monet onnistuvatkin tiputtamaan painoa uusien ravintoon kohdistuneiden päätösten myötä. Myös liikunnan osuus elämässä saattaa kasvaa. Mutta ellei uudesta elämäntavasta tule juuri tapaa, osa uutta elämäntyyliä, niin painonpudotusta seuraa helposti paluu entiseen arkeen ja sitä myötä paino taas nousee, pahimmassa tapauksessa entistä korkeammalle. Sen tähden on mielenkiintoista ja inspiroivaa lukea ihmisistä, jotka ovat onnistuneet pysyvästi painonpudotuksessaan. Tässä yksi menestystarina.

Ruotsalainen Anna Jacobsson painoi vielä pari vuotta sitten 137 kg, ja päätti eräänä kauniina päivänä muuttaa elämänsä. Tässä vähän hänen tarinastaan omin sanoin kerrottuna:

"Tämä kaikki on oikeastaan aika mieletöntä. Jos olisin tiennyt mikä vaikutus tuolla päätöksellä, jonka tein tuona kylmänä talvipäivänä 2007 olisikaan! Minkä valtavan kiven laitoin pyörimään jättäessäni sokerin ja miten valtavan paljon olen saanut tilalle.

Tässä sitä nyt ollaan, runsaat kaksi vuotta myöhemmin, 54 kiloa kevyempänä ja huomattavasti vahvempana ja terveempänä. Olen julkaissut kirjan ja uusi on tekeillä. Minua pyydetään luennoimaan henkilökohtaisesta kokemuksestani ja saan päivittäin postia tai kommentteja siitä miten kirjani tai blogini on auttanut jotakuta. Yhtä se on auttanut näkemään elämän valoisammin, toista se taas on auttanut ottamaan sen ratkaisevan askeleen uuteen elämään. Ymmärtänette miten hienolta se meikäläisestä tuntuu. Se on niin suurta, että tarvitsisin melkein takaisin osan kadonneista kiloistani mahduttaakseni sen kaiken!

Olen todella kiitollinen kaikille teille, jotka olette ottaneet yhteyttä. Toivottavasti tiedätte tämän vaikka nyt en enää ehdikään vastaamaan kaikkiin kommentteihin. On todella upeata saada olla jonkun inspiraatiolähde kevyempään elämään. Ei niinkään edes fyysisellä tasolla vaan henkisellä sillä siitähän tässä perimmältään on kyse. Siitä miten me voimme. Miten paljon helpompaa on elää kun ei enää joka sekunti tarvitse taistella itseään vastaan. Ei enää tarvitse herätä aamulla toivoen, että onnistuisi olemaan vahva, mennäkseen vaan sitten nukkumaan masentuneena kun ei taaskaan pystynyt lunastamaan omia lupauksiaan olla syömättä (kaikkea epäterveellistä).

Ne ajat ovat nyt ohi, eivätkä vain omalla kohdallani: meitä on nyt monta jotka voivat paremmin. Tervetuloa mukaan jengiin!" (ote blogista 13.4.09)

Tässä vielä linkki tuohon Annan omaan blogiin. Annalta on siis ilmestynyt kirja Vägen från 137 kg, jota ei tosin vielä ole suomennettu. Mutta on varmasti lukemisen arvoinen! Voit tilata sen suoraan tästä, ja samasta linkistä löytyy lisää taustatietoa.

Tämä on ensimmäinen tarina sarjassa Menestystarinoita. Lisää seuraa jatkossa!

Tässä vielä Aftonbladetissa 17.7. ilmestynyt Anna Jacobssonista kertova artikkeli.

Päivitetty 17.7.2009