Gwyneth Paltrow ja karppaus

Amerikkalaisen näyttelijättären Gwyneth Paltrowin uusin kirja "It's All Good" on jo ennen ilmestymistään ennättänyt herättää paheksuntaa hänen nykyisessä kotimaassaan Englannissa, ja vähän muuallakin. Ja lehdet kyllä tietävät mikä myy. The Guardian-lehden toimittaja Joanna Blythman vastasi kuitenkin kirjan ennakkoarvostelussa saamaan kritiikkiin blogissaan otsikolla "Miksi Gwyneth Paltrowin VHH-dieetissä lapsille todellakin on järkeä". Tässä alla suomennettuna.

Gwyneth Paltrow on nostattanut ravitsemusasiantuntijoiden pyhän vihan sanomalla välttävänsä antamasta lapsilleen leipää, riisiä ja pastaa, koska hän ei usko näiden hiilihydraattipitoisten ruokien olevan heille hyväksi. Näin Paltrow kirjoittaa uudessa, huhtikuussa ilmestyvässä vähähiilihydraattisessa, gluteenittomassa keittokirjassaan It's All Good, ja kustantajan mukaan sen reseptit "muodostavat perustan ruokavaliolle, jolle Gwyneth palautuu nautiskeltuaan liikaa, kun hänen tarvitsee eheyttää kroppaansa, tai tiputtaa painoa.

Ravitsemusterapeutit, jotka kritiikittömästi puoltavat hallituksen ravintosuosituksia ryntäävät todistamaan miten 'elintärkeitä' hiilihydraatit ovat ruokavaliossa, ja varoittavat niiden rajoittamisen vaaroista. Yksi varoittaa, että Paltrow asettaa 6- ja 8-vuotiaat lapsensa "vaaraksi ravintoainepuutoksille". Toinen sanoo, että hänen lastensa "ajatuksenkulku tulee kärsimään koska heidän aivonsa eivät toimi kunnolla". Samaisessa Daily Mailin jutussa havaitaan jopa, että Paltrowin lapset ovat solakoita – voi kauhistus! – ikään kuin tämä olisi jonkinlainen syy huoleen. Olemme niin tottuneet näkemään ylipainoisia lapsia, että solakat/laihat lapset alkavat näyttää poikkeavilta.

Paltrowin roolittamisessa neuroottisen julkkiksen rooliin, sälyttäen itsekkäästi omat muotioikkunsa ja vaaralliset ruokailutottumuksensa nälkiintyneille lapsiparoilleen, on tietenkin kiistämätöntä vetovoimaa, varsinkin meille, jotka eivät ole kauniita tai rikkaita tai  jotka taistelemme päivittäin omien liikakilojemme kanssa. The New York Post sanoo: "Tämä kirja on kuin manifesti jonkin sortin karmivalle terve-tyttö sisarkunnalle." Mutta Paltrow puhuu asiaa: ei kukaan, ei edes lapsi, "tarvitse" oikeasti syödä hiilihydraatteja.

Tämä seuraava saattaa kuulostaa vähän järjenvastaiselta. Tuo tuttu sanonta "[perusta] ateriasi tärkkelyspitoisten ruokien ympärille" on tätä nykyä yleisten ravintosuositusten keskiössä. Mutta tätä dogmaa on noussut kyseenalaistamaan vaikutusvaltaiset tutkijat ja ravitsemusasiantuntijat. Tosiasia on, että hiilihydraattipitoisissa ruoissa ei ole ravinteita (vitamiineja, kivennäisaineita, hivenaineita), joita emme saisi muualta, usein paremmassa muodossa.

Elintarviketeollisuus ponnistelee tietenkin jatkuvasti vakuuttaakseen meidät siitä, että meidän tulee syödä jalostettuja tärkkelysruokia kuten aamiaismuroja ja vaaleaa leipää, toitottaen että niistä saamme energiaa. Mutta kaikesta ruoastahan saa energiaa. Päinvastoin kun mitä meidät on opetettu uskomaan, ei ole olemassa ravinnollista "tarvetta" syödä tärkkelyspitoisia hiilihydraatteja, ollenkaan.

Jos nyt Paltrow nälkiinnyttäisi lapsensa proteiinin puutteella, niin sosiaaliviranomaiset voisivat aivan syystä mennä koputtamaan hänen ovelleen. Me olemme tehty proteiinista. Kehomme tarvitsevat sitä lihasten ja kudosten rakennus-ja korjausaineeksi. Mutta hiilihydraatteja me emme tarvitse.

Vasta viime vuosinahan tärkkelyspitoisista ruoista on tullut jonkinlaista terveysruokaa. Paljon kauemmin ne on nähty lihottavana ruokana. Miksi karjanomistajat ruokkivat karjaansa viljalla? Lihottaakseen sen markkinoita varten.

Puolen vuosisadan ajan meitä on kehotettu välttämään tyydyttynyttä rasvaa, vaikkakaan ei ole mitään todisteita siitä, että rasva itsessään lihottaisi. Ahkerasti välteltyämme sitä olemme päätyneet korvaamaan kokonaisia, jalostamattomia ruoka-aineita - kuten punainen liha ja voi - tärkkelyspitoisilla, pitkään jalostetuilla hiilihydraateilla, joihin on usein lisätty sokeri. Ja tulos? Me lihomme.

Sokerin ja tärkkelyspitoisten jalostettujen hiilihydraattien ongelma on, että niiden tuoma energia on lyhytikäistä. Kuten sanomalehti, joka sytytetään tulitikulla, jalostetut hiilihydraatit palavat nopeasti, tuottaen terävän piikin verensokeritasoon, joka saa kehomme tuottamaan insuliinia, rasvaa varastoivaa hormoonia, ja siten tuottamaan ylipainoa. Toisin kuin proteiini ja rasva, jotka vapauttavat energiaa hitaammin, tasaisemmin ja pitkään, hiilihydraattien nauttimisen jälkeinen verensokerin romahdus saa ruokahalumme kasvamaan, ja haluamme taas lisää.

Tätä Paltrow luultavasti tarkoittaa kun hän kirjoittaa kirjassaan: "Joskus kun perheeni ei syö pastaa, leipää tai jalostettua viljaa… meille jää se erityinen näläntunne, joka tulee kun välttelee hiilihydraatteja".

 
Hedelmät ja vihannekset ovat luonnollisesti hiilihydraatteja, ja ne sisältävät luonnollista sokeria. Mutta ne sisältävät myös hivenaineita, nimenomaan kuituja, jotka hidastavat sokerin imeytymistä vereen. Sama koskee kokonaisia, jalostamattomia hiilihydraatteja, kuten tummaa riisiä. Ja, mitä ei sovi unohtaa, hedelmien, kasviksien ja täysjyvän pureskeluun kuluva energia ja vaiva asettaa luonnollisen jarrun sille, miten paljon jaksamme syödä. Mutta on helppo syödä liikaa jalostettuja hiilihydraatteja, sellaisia joita Paltrow välttelee.

Jos Paltrowien talouden päivittäinen ruokavalio sisältää proteiinia (kala/liha/kananmuna/palkokasvit), jalostamattomia rasvoja (voi/oliiviöljy), paljon kasviksia ja jonkin verran hedelmää, niin se on terveellinen, ravintorikas eikä siitä puutu mitään. Jos se on mitä Paltrowin lapset syövät, niin hän tekee heille palveluksen.

Kyllä, lapsilla on hieman aikuisista poikkeavat ravintotarpeet: he tarvitsevat enemmän rasvaa ja proteiinia. Mutta heidän lautasensa täyttäminen valkoisen pastan, leivän ja riisin tyhjillä kaloreilla ei ole heidän ravintotarpeidensa huomioonottamista.

• Joanna Blythman is the author of What To Eat (Fourth Estate, £9.99). To order a copy for £7.99 with free UK p&p, go to guardianbookshop.co.uk.

Lopuksi pieni ote kirjasta (jotta ei jää epäselväksi mihin se suurelta osin perustuu): ‘Jokaikinen ravitsemusasiantuntija, lääkäri ja terveydestä valistunut henkilö, jonka kanssa olen keskustellut.. .  vaikuttaa olevan yhtä mieltä siitä, että gluteeni koettelee elimistöä, ja moni meistä parhaimmillaan sietää sitä tai on pahimmillaan sille allerginen'.