lauantai 31. lokakuuta 2009

Luomupainike

Luomulle on nyt lisätty oma kuvapainike. Löytyy kätevästi sivun vasemmalta puolelta vähän alas rullaamalla. Kuvake vie aikaisemmin tehtyyn luomuosioon, joka on jatkuvan päivityksen alaisena. Siinä on listaa luomutiloista ja -kaupoista ympäri Suomea maantieteellisesti lueteltuna - pohjoinen on ylhäällä ja etelä alhaalla.

Happy Halloween!
Ja hyvää pyhäinpäivää!


perjantai 30. lokakuuta 2009

Oman elämän aurinko

Pikkuveljeni täyttää tänään vuosia - onneksi olkoon vaan! - niin kuin monen muunkin veli tai sisko, tai sinä itse! Syntymäpäivää juhlitaan perinteisesti synttärikakulla, mutta tämä juttu ei vaihteeksi olekaan siitä pitäisikö syödä kakku vai antaa sen olla. Vaan siitä miten jokainen päivä on kullan ja kakun arvoinen - ja siitä että jos kakkua/elämää ahmii ähkyyn asti, siitä jää jäljelle vain rippeet.

Mitä terveyteen tulee, elämän jokainen päivä on uusi mahdollisuus ottaa terveys haltuun - jos ja kun se on otettavissa. Siitä kun aamulla herää siihen kun illalla menee nukkumaan, vuorokausi on täynnään vaihtoehtoja ja niistä täytyy vaan valita ne itselleen parhaimmat. Jos aamiainen ei ole paras vaihtoehto - vaikka yhteiskunta niin sanookin - jätä se muiden vaihtoehdoksi. Break fast, yöllisen paaston rikkominen, käy myöhemminkin. Eivät alkuperäiskansatkaan ryhtyneet heti aamulla syömään. Ja jos kaupasta ei löydy sopivaa ruokaa, miksi tyytyä huonoon valikoimaan - vaihda kauppaa. Jos työkaveri ei ymmärrä miksi pottu ei kelpaa, on se kai hänen murheensa ja kenties sinä olet jonkun opas? Kuten solun tuma tai aurinkokuntamme tähti (s.o. aurinko), olet oman elämäsi keskipiste. Oman terveyden ehdoton huomioiminen ei ole pitkässä jaossa pois keneltäkään vaan lisää onnellisuutta ja lämpöä ympäriinsä - kuten aurinko. Synnymme tavallaan joka aamu uudestaan - eli perin turha meidän on kantaa mitään vanhaa taakkaa, oli se sitten painolasti, tavat ja tottumukset, tms. Jos ylipaino on riesana, jätä siitä henkinen 50 grammaa vuoteelle joka aamu kun nouset, sano sille vaikka hempeät hyvästit ja vilkuta vielä perään - tämä on sinun elämäsi! Carpe diem!  



torstai 29. lokakuuta 2009

Kirja: Ät dig ner i vikt

Sten Sture Skaldemanin kirja "Ät dig ner i vikt" ilmestyi vuonna 2006. Suomennettuna tuo otsikko olisi jotakuinkin "Syö painosi alas". Kirjaa ei ole kuitenkaan suomennettu, mikä on vähän sääli. Se on on kauttaaltaan asiantunteva, aina ajankohtainen ja todella viihdyttävä. Se ei ylväile lääketieteellisyydellään vaan on maallikon sanoin kirjoitettu teos maallikolle.  

Kirjan taustalla käydään läpi hänen omaa painonpudotustaan. Hän puhuu sekä oman kokemuksen että toimittajan ammattitaidon kautta. Toistoa on aika paljon, minkä luulisi olevan tylsää ja puuduttavaa, mutta tosiasiassa toisto ajaa asiansa ja on täysin harkittu juttu. Samoja asioita mietitään vähän eri tavoin ja vähän eri kantilta, ja kirjan luettuaan sitä on lukijana sisäistänyt hyvin kirjan pääsanoman: syö enemmän rasvaa niin laihdut! Kirjassa on myös kuvitteellisen kyselijän asettamia mielenkiintoisia kysymyksiä ja niihin hyvät ja kattavat vastaukset. Paljon painoa laitetaan myös sille tosiasialle, että ihmiskeho ei ole muuttunut mitenkään ratkaisevalla tavalla viimeisten tuhansien vuosien aikana, ja ravintomme tulisi siksi olla mahdollisimman luonnollista, jalostamatonta ja lisäaineetonta jotta voisimme hyvin.

Sten Sture on kirjoittanut kirjan omalla suoralla ja lupsakkaalla tavallaan, ja on  täydellisen häikäilemätön virallisia ravintosuosituksia jakelevien ja elintarviketeollisuuden edustajien suhteen. Tuo suoruus ja lupsakkuus muuten tulee esiin jo kirjan alaotsikossa: käytännön painonpudotusta lihaville miehille ja pyöreille naisille. Skaldeman menee suoraan asiaan - joka sivulla!     

keskiviikko 28. lokakuuta 2009

Aurinko laskee, D-vitamiinin tarve nousee


Nyt kun illat ovat taas niin pimeitä ja valoa riittää vain vähäksi aikaa, on tärkeää saada D-vitamiininsa ravinnon kautta. Hyviä lähteitä ovat muun muassa kala, kalaöljy, maito, juusto, kananmunat (keltuainen!) ja sienet - ja lisänä erilaiset D-vitamiinivalmisteet. D-vitamiini on rasvaliukoinen ja varastoituu elimistöön. Sen liiallinen saanti voi aiheuttaa myrkytysoireita, mutta saantisuositukset  - jokaisella maalla  on luonnollisesti omat suosituksensa - ovat nousseet vuosien myötä. On aiheellisempaa olla huolissaan D-vitamiinin liian vähäisestä kuin liiallisesta saannista.

Saantisuositukset
Miten paljon onkaan tarpeeksi - ja liikaa? Tämänhetkiset suositukset Suomessa ovat alle monen muun vastaavan maan. Esimerkiksi amerikkalaisen ja kanadalaisen arvion mukaan aikuiselle turvallinen päiväannos jatkuvassa käytössä on jopa 250 µg kun taas valtion ravitsemusneuvottelukunta määrittelee suurimmaksi hyväksyttäväksi päiväsaanniksi aikuiselle 50 µg/vrk. Puhutaan siis vähimmäis- ja enimmäistarpeesta. Vähimmäistarve on 35 µg/vrk.

Viimeisten tutkimusten mukaan 5000 IU (international units) eli 125 mikrogrammaa päivässä ei ole kuitenkaan liikaa. Riittävän saannin voi laskea myös oman painonsa mukaan. Erään mittapuun mukaan se olisi 25 mikrogrammaa/11 kg eli tällöin 77 kiloa painava henkilö tarvitsisi 175 mikrogrammaa päivässä.

D-vitamiinin tarve ei ole myöskään mikään vakio vaan sen tarve kasvaa kun on  esimerkiksi sairas tai toipumassa sairaudesta, sekä raskauden ja imetyksen aikana. Myös kova fyysinen rasitus, epäsäännölliset elämäntavat tai laihdutuskuurit  lisäävät D-vitamiinin tarvetta.

D-vitamiinin puute
D-vitamiinin riittävä saanti on yhdistetty perinteisesti kalsiumin ja luuston aineenvaihduntaan, mutta tutkimukset ovat osoittaneet tällä vitamiinilla olevan paljon laajempiakin vaikutuksia terveyteen.  Korkea D-vitamiinipitoisuus on suojaava tekijä esimerkiksi MS-taudin puhkeamisen suhteen.

Mitä tulee luuston hyvinvointiin niin D-vitamiinin pitkäaikainen liian vähäinen saanti heikentää kalsiumin imeytymistä ravinnosta, ja luusto kärsii. Mutta tässä täytyy myös muistaa se, että D-vitamiinin ollessa rasvaliukoinen vitamiini, se tarvitsee rasvaa imeytyäkseen. Vanha kunnon kalanmaksaöljy (jota nykyään vaan kalaöljyksi sanotaan) on erinomainen D-vitamiinin lähde - niin kesällä kuin talvella. Rasvainen maito, voissa paistetut sienet ja juustolautanen tekevät hyvää luustolle.

D-vitamiini ja vanhukset
Vanhat ihmiset liikkuvat usein vähemmän ja saavat näin helposti vähemmän D-vitamiinia auringosta. Samoin heidän ravinnossaan, varsinkin laitoksissa, saattaa olla paljon toivomisen varaa. Pitkäaikainen D-vitamiinin puutos johtaa helposti luuston pehmenemiseen ja murtumisherkkyyden lisääntymiseen. Hyvä keino välttää tämä on juoda täysmaitoa - josta valitettavasti moni vanhuskin on totuttautunut pois ja jota valitettavan usein ei ole edes tarjolla vanhainkodeissa ja sairaaloissa.

D-vitamiini ja maito
Lehmänmaidossa on yllin kyllin D-vitamiinia, joka on tietenkin maidon rasvassa. Mutta tuotantovaiheessa kun rasva poistetaan siitä, lähtee myös D-vitamiini. Sitten se lisätään siihen keinotekoisessa muodossa, mutta on kestänyt monta vuotta ymmärtää, että tämä lisäys oli yhtä tyhjän kanssa - D-vitamiini todellakin tarvitsee maidon rasvan imeytyäkseen elimistöön. Jos siis haluat hyödyntää maidon D-vitamiinin, kannattaa rasvaton maito jättää kaupan hyllylle. Samoin ravinnon kaikki muu rasvattomuus tai vähärasvaisuus  altistaa D-vitamiinin puutokselle. Saattaa olla, että näemme vasta  jäävuoren huipun mitä tulee vuosikausien vähärasvaisuudesta koituneisiin terveyshaittoihin.


VHH ja D-vitamiini
Karpatessa saa helposti kaiken tarvittavan D-vitamiinin suoraan ravinnosta. Ei ongelmia minkään imeytymisten suhteen, ja D-vitamiinia löytyy tosiaankin paljosta mikä on olennainen osa vähähiilihydraattista ruokavaliota: kananmunat, sienet, täysmaito, kerma, juusto, kala öljyineen.

PS. Lue myös mitä Mats Humblella oli sanottavaa D-vitamiinista Tukholman konferensissa lokakuussa 2009!

tiistai 27. lokakuuta 2009

Aamuradio ja maito

Ylen Aamuradiossa haastateltiin erästä lastentautien erikoislääkäriä, jonka puhetta kuullessa jäi miettimään ns asiantuntijuuden roolia. Olisikohan tässä kyseessä pistäytyminen oman erikoisalan ulkopuolelle? Alaoleva teksti ei ole täysin sanatarkkaa, mutta viesti oli silti tämä:

puhtaan maidon juonti ei ole mikään välttämättömyys, sillä maitohan on oikeastaan 
imeväisten ruokaa. Mutta maitotuotteita täytyy ja kannattaa käyttää. 
Joten jos maidon mausta ei pidä, on tarjolla onneksi monia hyviä tuotteita. 

Aika erikoista tekstiä lääkäriltä. Puhdasko tuote on tarpeeton, mutta sen jalosteet tarpeellisia? Sanotaan nyt lehmänmaidosta ja sen tarpeellisuudesta mitä tahansa, on kai ilmiselvää, että puhdas, alkuperäinen ja luonnollinen tuote on aina parempi ja järkevämpi vaihtoehto kuin kaiken maailman jalostetut muunnokset, joihin moniin on lisätty sokeria - puhumattakaan kaikista lisäaineista?! Mutta näihin tuotteisiin on panostettu paljon rahaa (s.o. tutkimukset, ideointi, valmistus, markkinointi) ja ne täytyy saada kaupan kassalle asti. Tavalla tai toisella. Se kannattaa!

Muuten, nyt kun päivät lyhenevät ja D-vitamiinin saanti luonnosta(an) jää vähemmälle niin kannattaa muistaa, että D-vitamiini tarvitsee rasvaa imeytyäkseen. Maito kannattaa siis juoda mahdollisimman puhtaana - ei rasvattomana. D-vitamiinista lisää huomenna.

maanantai 26. lokakuuta 2009

Säästöliekillä

Määrätyistä työelämässä tapahtuneista muutoksista johtuen tämä blogi toimii nyt säästöliekillä. Ja siitä tulikin mieleen eräs usein toistuva aihe tuolta karppausfoorumilta. Kehon toimiessa ns säästöliekillä aineenvaihdunta hidastuu eikä paino millään meinaa pudota. Kalorit ovat todennäköisesti liian alhaalla. Silloin kannattaa vaan alkaa syödä paremmin ja jysäyttää aineenvaihdunta taas ripeämpään käyntiin. Ajattele kynttilää, joka on vähähappisessa ympäristössä. Tuli elää hapesta! Ellei sitä ole tarpeeksi, liekki pienenee - vaikka steariinia olisi jäljellä vaikka kuinka - ja lopulta sammuu kokonaan. Sama ihmisen ja hänen syömisensä kanssa. Happea tietenkin tarvitsemme ja sama mikä pätee kynttilän elämään pätee meihin, mutta voimme todellakin myös laajentaa liekin olemassaolon häilyvyyden ravinnosta saamaamme polttoaineeseen. Jos emme saa ravinnostamme tarpeeksi polttoainetta, miten voisimmekaan pitää vireytemme ja kaikki tarvittavat toimintomme yllä? Saunan kiuaskin tarvitsee runsaasti vettä kehittääkseen höyryä, ja höyryveturi hiiltä pysyäkseen vauhdissa. Vauhdita siis painonpudotustasi ja edistä hyvinvointiasi syömällä tarpeeksi - sitten on  energiaakin jota kuluttaa.

PS. Hiilihydraatteja kannattaa toki edelleen rajoittaa.

keskiviikko 21. lokakuuta 2009

Kahvia kerman kera

Kahvia ja pullaa. Pullakahvit. Mummon pullamussu. Kahvi  on perinteisesti merkinnyt aina jonkin sortin pullaa tai kakkua tai keksiä, tai toisin päin eli kahvi toimii näiden kyydittäjänä. Ja vaihtoehtojahan löytyy: korvapuusti, dallaspulla, voisilmäpulla, mansikkaviineri, kampaviineri, texaspulla, donitsi, hillomunkki, viipale pullavaa, pitkojen pitkoa tai kotipullaa - tai mikä tahansa muu sokeroitu vehnänen. Tai kenties croissant kun se on sentään vähän terveellisempää.

Kahvin kanssa vaan piti saada jotain. Nykyään moni karppi pärjää vallan mainiosti ilman. Tuo yllä oleva lista ei pahemmin houkuttele kuten ennen. Toki joskus tulee otettua ellei nyt jotain allergiaa ole, mutta paino onkin sanalla joskus. Kun pullattelu ei ole enää tapa, jää automaattisesti pois moni toistuva sokeriksi ja sitä myötä rasvaksi muuntuva hiilihydraatti. Nykyään kahvin höysteeksi maistuu tilkka kermaa. Se antaa kahville ihanan täyteläisen maun - eikä muutu rasvaksi lantiolle! Kaada joko suoraan tölkistä tai vispaa ensin kuohkeaksi. Ja voihan kahvin toki mustanakin juoda. Mutta työpaikan rasvattoman maitolitkun vieressä komeilee aina nykyään kerma! Talo tarjoaa kahvit, kerma tarjoaa elämyksen joka tyydyttää pitkään.

PS. Pullamussu = kahviin sekoitettu pulla.

tiistai 20. lokakuuta 2009

Työttömyys ja karppaus

Jo jonkin aikaa karpanneet tietävät, että vähähiilihydraattinen ruokavalio ei ole ihan halvimmasta päästä. Tosin ns. normaalin ja karppauksen välinen ero tasoittuu kun rahaa ei enää menekään - ainakaan läheskään samalla tavalla kuin ennen - välipaloihin, kahvipullaan, jäätelöön, sipseihin, olueeseen tai muuhun höysteeseen (joka on yllättävänkin iso rahareikä). Eikä lääkäri- ja lääkelaskuihin. Mutta mitä tehdä kun koittaa työttömyys - arkea valitettavan monelle meistä. Tässä muutama sana siitä.

Työttömyys saattaa iskeä meissä päälle paniikkinapin joka jää jumiin. Mielessä halvin mahdollinen ruoka, sillä ruokakustannuksissahan voimme aina säästää, eikö? Eli makaroonia, leipää (mieluiten kotitekoista), perunaa, makkaraa, hernekeittoa ja mitä vielä. Kaikkea minkä kilohinta on mahdollisimman alhainen ja joka kuitenkin täyttää vatsan. Mutta kannattaakohan tämä? Kun raha on vähissä ja vapaa-aikaa enemmän, kannattaisi satsata terveyteen ja se ei useimmilla meistä perustu mihinkään hiilihydraattitankkaukseen - ellemme sitten liiku todella paljon. Ruoka-aineet kannattaakin kenties valita sen perusteella miten hyvin ne pitävät nälkää -  ja nälänhallinnan omissa käsissä. Kun nälänhallinta karkaa kuten se monella tekee runsashiilihydraattisella ravinnolla, ruokakustannukset nousevat, olo huononee ja uuden työpaikan hankintaan tarvittava itsetunto ja energia hupenevat.


Paniikkinappi kannattaa jättää rauhaan ja miettiä sen sijaan miten hyödyntää kekseliäisyyttään. Karppausfoorumilla saa paljon hyviä ideoita siitä miten venyttää penniä/senttiä  kaupan kassalla ja miten kokata suhteellisen huokeita aterioita. Ja jos välistä joutuu turvautumaan halpishiilareihin enemmän kuin haluaisi, voi varmaan liikkua vähän enemmän. Hyvä idea on lähteä - työaamuinakin - pienelle aamulenkille ennen ensimmäistäkään ruoanpalaa. Näin rasvanpoltto pysyy kuosissaan, tulee hyvä mieli ja saa hyvät raamit uuteen päivään. Työttömyyden ei todellakaan tarvitse tarkoittaa sitä, että löisi ns läskiksi. Päinvastoin, se voi merkitä uusia mahdollisuuksia päästä eroon läskistä ja kohentaa terveyttään hyödyntämällä suuremman vapaa-aikansa järkevästi ja itseään arvostaen. Ja miten se nyt menikään - munalla töihin?     

maanantai 19. lokakuuta 2009

Karppileipää Ruotsista


Jos olet menossa Tukholmaan (tai muualle Ruotsiin) ja haluat tuoda kotiin jotain karppiaiheista mahdollisten kirjaostojen tai stevian lisäksi, miten olisi vaikka LowCarb-leipä? Hiilihydraatteja 2,7 grammaa per viipale, ja maistuu kuulemma tosi hyvältä. Tätä leipää on itse asiassa myyty jo vuodesta 2005, mutta ei taida olla meille suomalaisille kovin tuttu tuote. Tuottajana ruotsalainen CarbZone AB, joka on erikostunut vähähiilihydraattisiin tuotteisiin. Myydään siis limppuina, muun muassa täällä. Ainakin siis Ica ja Coop, ja heidän putiikkejaan on nyt vähän kaikkialla.

Yksi LowCarb-viipale sisältää:
5 g proteiinia (20% painosta)
2,7 g hiilihydraatteja (11%)
3 g rasvaa (12%)
3,3 g kuituja (13%)
Ainesosat: vesi, gluteeni, omenakuitu, vehnäjauho, rapsiöljy, pellavansiemen, auringonkukansiemen, vehnälese, omenaviinietikka, fibrex, psyllium, hiiva ja suola. Ei sisällä lisäaineita.

Sokeroitu arkemme

YLE:n Taustapeilin vieraana oli 15.10. tutkija Satu Jaatinen Turun yliopistosta kertomassa sokerin ja karkin historiasta ja merkityksestä. Hän sanoi muun muassa näin: "Olemme sokeroineet arkemme todella tehokkaasti". Kulutamme makeisia aina vain enemmän, vuosikulutus on jo lähes 15 kiloa per henkilö. Samalla makeiset ovat arkipäiväistyneet.

Paljon tärkeää asiaa - käy kuuntelemassa (n.29 min.). Keskustelua muun muassa siitä miten karkkitehtailija ja limun myyjä suosii suuria kokoja, piilosokeria on kaikkialla,  lapsetkin "oppivat"  aikanaan syömään suklaata ja salmiakki on suomalaista herkkua.

Mutta muutama asia jää mietityttämään näin karpin näkökulmasta. Esimerkiksi kun puheeksi tulee suklaa, ja nimenomaan tumman suklaan nykyinen menekki. Tutkija Jaatinen tuntuu olevan autuaan tietämätön tämän k.o. menekin syistä - vähähiilihydraattiseen ruokavalioon siirtyneet ihmisethän ovat tumman sokerin suurin ostajaryhmä. Tutkija Jaatinen puhuu vain siitä miten sitä muualla Euroopassa kulutetaan enemmän, ja että tumma suklaa on toki terveellisempää sillä "mitä enemmän kaakaota, sitä vähemmän sokeria".

Ohjelmaa kuunnellessa ihmetytti myös moneen kertaan tutkijan kevytmielisyys, ikään kuin puhuttaisiin jostain kivasta jutusta. Tämä siksi, että haastateltavana on kuitenkin tutkija, joka työssään perehtyy yhteiskunnallisiin ilmiöihin. Onko esimerkiksi tarpeen hillitä makeanhimo? No, ei ainakaan mainostajan mielestä - mainostaja kyllä keksii keinot saada kuluttaja (usein nainen) tuntemaan, että kun karkkipussi on loppu, toinen on lähellä. Kysymykseen mahdollisesta tulevasta sokeriverosta hän toteaa: Uskon, että tällainen vero on helppo myydä tietyille kansanosille. ...Uskon sillä rahalla (100 miljoonaa euroa) kyllä saavan useammankin sairaanhoitajan palkattua meitä sokerihimoisia hoitamaan".

Tällaiseen radio-ohjelmaan jos johonkin toivoisi rakentavamman lähestymistavan, jossa otettaisiin huomioon se tosiasia, että mainittu sokerinhimo aiheuttaa vuosien saatossa paljon sairauksia, henkilökohtaista kärsimystä ja mielettömän suuria sairaanhoitokustannuksia kansallisella tasolla. Siinä lähdettäisiin tietenkin eri lähtökohdista, mutta täysin asiantuntijan katsantokannasta riippumatta makean kulutus on valitettavan korkealla niin meillä kuin muualla. Ja se näkyy.


Ohjelma on kuunneltavissa Ylen Areenalla 15.12.2009 asti.
Lue myös aikaisempi juttu sokeririippuvuudesta.

sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Menestystarina # 7

Lokakuun menestystarina kertoo kanadalaisesta Normasta, joka asuu Wasaga Beachissa, Ontariossa. Tässä hänen itsensä kertomana.

"Olen naimisissa mitä ihanimman miehen kanssa. Meillä on neljä lasta ja 10 lastenlasta. Minulla todettiin kakkostyypin diabetes vuonna1999. Olen vain 1,52 m pitkä joten sopiva paino olisi 45 kilon tietämillä.  Tunnen oloni kuitenkin hyväksi jo 50-52 kilon painossa. Olen ollut solakka suurimman osan elämääni, en oikeastaan koskaan painanut 55 kiloa enempää. Minut lähetettiin itse asiassa lapsena kolmen vuoden ajan eräänlaiseen terveyskouluun jotta painoni nousisi... kamala ajatus!  Mutta noin 35-vuotiaana jouduin auto-onnettomuuteen, jossa sain niskan retkahdusvamman, ja siitä seurannut liikkumattomuus ja vielä myöhemmin vaihdevuodet saivat kilot kerääntymään (kuva on lokakuulta 1999, painoa 77-79 kg).


Kokeilin Painonvartijoita, mutta pudotettuani neljä kiloa painonpudotus lopahti. Minulle kerrottiin, että Painonvartijoilla on jokin salaisuus miten päästä tuon jumin läpi, mutta sitä ei minulle kyllä kerrottu... Turhautuneena lopetin menemästä sinne ollenkaan. Sen jälkeen en kokeillut mitään varsinaista muuta laihdutuskeinoa, mitä nyt yritin syödä terveellisesti. Kokeilin McDougall-dieettiä ja sen jälkeen söin vuoden ajan kasvisruokaa... mutta en tuntenut itseäni terveeksi.

Atkinsilla aloitin heinäkuussa 2000.  Ensimmäisellä induktioviikolla minulta putosi neljä kiloa, joista sain yhden takaisin. Runsaan veden juominen on ongelmani.... Tapaan aina unohtaa juoda, ja joskus juonkin vain puoli litraa päivässä (aija baija).

Vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta on tullut minulle elämäntapa, ja vaikka vedenjuonti ja liikunta tuppaavatkin jäädä liian vähälle ja pientä repsahteluakin tapahtuu, varsinkin maissikautena (LOL), olen sitoutunut tähän elämäntyyliin." (kuva maaliskuulta 2003/65 kg)

Atkinsilla heinäkuusta 2000 lähtien.
Paino: alussa 79kg /nyt 65kg /tavoite 52kg

Vaatekoko: 46/42/38

Hyviä muuntimia
Paunoista kiloihin
Jaloista metreihin
Vaatekokojen muunnin

lauantai 17. lokakuuta 2009

Leipä vs. leivänpäälliset

Eilen vietettiin kansainvälistä leipäpäivää - huomasitko? Ja tarvitaanko moista? Leipähän menee kaupaksi ihan hyvin - ainakin vielä toistaiseksi. Leivästä kun saa kätevän ravintopaketin ja  se on suhteellisen halpaa - varsinkin itse leivottuna. Mutta tällaisen kampanjapäivän tarkoituksenahan on tietenkin saada sitä menemään entistä enemmän sillä viljavuoret ovat usein uhkaavan korkeita - eikä maanviljelijällä ole helppoa...

Kai olet myös kuullut, että kannattaa katsoa mitä panee leipänsä päälle - että ne on ne leivänpäälliset mitkä lihottavat? Eli ota leipä käteen, sivele sille mahdollisimman kevytrasvaista levitettä ja siihen sitten päälle vaikka 5-prosenttista juustoa, kevytrasvaista leikkelettä ja pari kurkunsiivua. Nuo leivänpäälliset eivät tosin kyllä paljon miltään maistu (E-koodit tuovat tarvittavan lisämaun), mutta leipähän se onkin tässä pääasia. Ja näin elät ainakin virallisten ravintosuositusten mukaan.

Tosiasia kuitenkin on, että leipä on se mikä lihottaa - oli se sitten vaaleinta ranskalaista tai tumminta vaasalaista. Leivän hiilihydraatit muuntuvat kehossa sokeriksi, joka nostaa verensokeria ja saa haiman erittämään verensokeria madaltavaa ja rasvaa varastoivaa insuliinia. Siinä ei sitten ole mitään väliä sillä mitä leivällä on. Paitsi on sen verran, että kevytlevitteissä oleva sokeri nostaa omalta osaltaan verensokeria eikä margariini tosiaankaan ole mikään terveystuote. Ja yksi leipä johtaa helposti toiseen ja kolmanteenkin. Leipä ruokkii ruokahalua. Poikkeuksia tietenkin on.

Jospa siis jätettäisiin leipä täysin sivuroolin asemaan voileivässämme. Samoin kuin kaikki mikä alkaa sanalla "kevyt". Jos leipää mielit, ota vaikka pala Kavlin lehtileipää (3,5 g hh/siivu) tai karppileipää, levitä sen päälle kerros voita tai Philadelphia-juustoa (ei light-versiota), tai viipale jotain maukasta 30%-juustoa tai munavoita, kurkkua, meetwurstia, kinkkua tai tonnikalamajoneesia. Ja rapea pala jäävuorisalaattia. Ja jos niikseen tulee, jätä koko leipä pois! Kääri kaikki salaatinlehteen ja nauti ajan kanssa.  Näin verensokeri ei kohoa juuri laisinkaan, lisäinsuliinia ei erity ja nälkä pysyy loitolla!
 

maanantai 12. lokakuuta 2009

Luomutiloja ja -kauppoja

Luonnonmukaisen ja aidon ruoan kysyntä kasvaa. Tämä osio tulee keräämään ajankohtaista tietoa suomalaisista luomutiloista ja -kaupoista. Nämä on lueteltu postinumerojärjestyksessä pohjoisesta etelään - suurin lähin kaupunki tai alue suluissa ja linkki jos löytyy. Sivua päivitetään aina kun tulee uutta tietoa. Voit itse jättää sitä joko kommenttikenttään tai sähköpostitse. Luomutuotannon periaatteitahan ovat:

- luonnon säilyttäminen puhtaana ja elinvoimaisena
- keinotekoisten lannoitteiden ja torjunta-aineiden välttäminen
- kotieläinten mahdollisuus lajinomaiseen käyttäytymiseen
- energian säästäminen ja uusiutuvan energian suosiminen

Lista suomalaisista luomutiloista ja -kaupoista
90840 Haukipudas (Oulu) Oravan luomutila
40100 Jyväskylä: Ekolo
36600 Pälkäne: Strutsitila Syrjynen
35540 Juupajoki (Korkeakoski): Juupajoen villisikatarha
33960 Pirkkala: Ollilan maalaiskauppa
33820 Tampere: Ahlmanin tilapuoti, avaa ovensa 2.11.2009
32200 Loimaa: Tiirin Luomutila - luomumaitoa!
31900 Punkalaidun: Jukan kotiliha
21570 Sauvo: Yliristniemen tila -
10620 Högbacka: Mörby Gård
07750 Pernaja (Itä-Uusimaa): Labbyn kartano + nettikauppa
07370 Sundö (Pellinki): Sundön tila - lampaita
04370 Rusutjärvi (Tuusula): Kaukon luomutila
04300 Tuusula: Lassilan tila
03600 Karkkila: Kiven Luomupossu
03400 Vihti: Parikan Marjatila
03400 Vihti: Vierelän luomutila
02100 Tapiola (Espoo): pieni ruokakauppa
00930 Helsinki: Ruohonjuuri - Itäkeskus
00530 Helsinki: Ekolo - Kallio
00100 Helsinki: Eat & Joy - Lasipalatsi
00100 Helsinki: Ruohonjuuri - Kamppi

Lisäksi yhteisiä sivuja tuottajille:
Vihdin Luomu r.y.
Luomuliiton tuottajatori

Lähteet: Luomuliitto, Luomuruoka.fi, Luonnosta.fi,

Päivitetty 2.11.2009

perjantai 9. lokakuuta 2009

Kansainvälinen kananmunan päivä


Tänään vietetään kansainvälistä kananmunan päivää! Rikotaanko nyt kodeissa ympäri Suomea pääsiäisen kananmunansyönnin ennätykset? Kenties ei, mutta yhä useampi onneksi tiedostaa sen, että kananmuna ei ole se kolesterolipommi joksi sitä vuosikausia haukutttiin. Se on elintarvike vailla vertaa täynnä ihmiselle tärkeitä ravintoaineita. Tässä alla koottuna  Kansainvälisen kananmunakomission perusteet kananmunan erinomaisuudelle.

1) Kananmuna on eräs monipuolisimmista elintarvikkeista. Siitä voi käyttää joko keltuaisen tai valkuaisen tai molemmat. Sen voi paistaa tai keittää, tai käyttää raakana ja saada kohokkaan nousemaan ja kastikkeen saostumaan.
2) Kananmunalla on kalorimääräänsä suhteutettuna korkea ravintoarvo. Saat 12% päivän proteiinitarpeesta sekä paljon ravinteita: A-, B6-, B12-vitamiineja, foolihappoa, rautaa, fosforia ja sinkkiä.
3) Kananmunasta löytyy kaikki tärkeät aminohapot - ja ne ovat oikeassa suhteessa ihmiskehon tarpeisiin.
4) Kolmasosa kananmunan rasvasta on terveellistä tyydyttämätöntä rasvaa - joka auttaa kehoa hyödyntämään ravinnon A-, D-, E-, and K-vitamiineja.
5) Kananmuna on aina ollut suhteellisen huokeata ruokaa ja yksi edullisimpia proteiinin lähteitä.
6) Kananmunaa kelpaa syödä mihin aikaan päivästä tahansa. Aamiaiseksi, lounaaksi, välipalaksi, illalliseksi - vain oma mielikuvituksesi rajaa sen käyttömahdollisuudet! Ja  ruoan tähteistä saa hetkessä kananmunan avulla kuin uuden aterian.
7) Kananmunan keltuainen on erinomainen koliinin lähde. Koliini tekee hyvää muistille ja sydämelle.
8) Kananmunan luteiini ja zeaxantiini vähentävät viimeisimpien tutkimusten mukaan ikäihmisten silmänpohjan rappeutuman ja harmaakaihin riskiä.
9) Kananmunassa on paljon proteiinia ja vähän hiilihydraatteja. Tutkimusten mukaan proteiinipitoinen ja vähähiilihydraattinen ruokavalio tasaannuttaa verensokeria, mikä puolestaan vähentää napostelua - hyvä valinta siis painonkin kannalta.
10) Lapsetkin pitävät kananmunasta, ja kasvavalle ihmiselle kananmuna proteiineineen on aina hyvä valinta.

Joko vakuutuit kananmunan erinomaisuudesta? 
Tee lokakuusta kananmunakuukausi!


torstai 8. lokakuuta 2009

Kiinnitys uuteen lukuun


Painonpudotuksen kannalta on olennaista tietää mitä tekee. Osaan tietämistä voisi sisällyttää dynaamisen lähestymisen alenevaan painoon.  Alla eräs esimerkki.

Lähestyessä uutta kymmenlukua moni meistä kokee - joko tietoisesti tai alitajuisesti -  pienen kriisin. Tämän mahdollisen kriittisen vaiheen läpi kannattaa mennä vauhdilla! Se on kuin kynnys, jonka yli ei pääse rullatuolilla ilman että ottaa vähän vauhtia. Päästyäsi toiselle puolelle kynnystä heti helpottaa! Vauhdin kannattaa kuitenkin antaa tasaantua itsestään, eli ei olla liian tyytyväinen saavuttamaansa - ei missään nimessä jarruttaa tai epäröidä - vaan jatkaa vain samaa rataa. Ota kiinnitys tähän uuteen painoon, varsinkin jos se on uudella kymmenluvulla. Jos vaikka painat nyt 89 kiloa 9-kympin sijaan, pidä visusti mielessäsi luku 88 katsomatta kertaakaan taaksesi! Ole kuin vene, joka on ankkuroitunut uuteen laituripaikkaan, paikka 89, joka on paljon paljon parempi kuin 90. Paljon lyhyempi matka satamakahvilaan tai portille. Ja paikka 88 olisi vielä parempi, eli tavoittele sitä kun se kerran on ihan vapaana! Siinä ei ole veneen venettä vaan se on sinulle varattu!

Päästyäsi tarpeeksi kauas kymmenluvun taitteesta malta mielesi, mutta älä tyydy yhtään vähempään kuin mihin kroppasi on sinua viemässä. Anna sen viedä, mutta älä ole tuuliajolla. Ole kuin ankkurin jatke - nykyaikaisen ankkurin, jota voi muokata (katso kuva) mieleiseensä, tarpeita vastaavaan muotoon. Se ei enää ole jähmeä vanhojen tottumusten ja uskomusten ankkuri vaan täysin moderni, yksilölliset tarpeesi huomioiva ja menestyksen avaimet omaava oman itsesi rautainen jatke. Kevyesti irrotettavissa uusiin kiinnityksiin!  Ja satama-alueellahan ei sitten kannata liikaa katsella mitä muut puuhaavat vaan keskittyä sen oman paikan varmistamiseen...

keskiviikko 7. lokakuuta 2009

Ostoskooste


Tässä osiossa on kooste kaikista blogilla ilmestyneistä artikkeleista, jotka jollain tavoin käsittelevät ostoksilla käyntiä karpin näkökulmasta. Eli esimerkiksi mitä hankkia kaupasta, laittaa ruoaksi tai ostaa kun on matkalla. Tai mitä osata pyytää tai vaatia ravintolassa. Ja mitä se kaikki maksaa rahaa/vaivaa/neuvokkuutta tms.

Elintarvikeviidakko - JääkaappiystäväniKarpit ostoksilla - Karppauksen hinta - Karppiaterioita kerrakseen -  Karppitarvikkeet - Ostoksilla LidlissäRuoka-ainekooste -

tiistai 6. lokakuuta 2009

LCHF-seminaari Tukholmassa 3.10.2009

Tukholmassa pidettiin 3. lokakuuta LCHF-seminaari, joka keräsi suuren määrän yleisöä. Allekirjoittanut oli myös paikalla, ja tässä alla seuraa yhteenveto k.o. tapahtumasta. Andreas Eenfeldt, Bitten Jonsson, Sten Sture Skaldeman, Ralf Sundberg, Mats Humble ja Annika Dahlqvist pitivät kaikki omat luentonsa - useimmilla heistä takanaan jo lukuisia esiintymisiä - ja tapahtuman juonsi lääketiedejournalisti Bo Zackrisson, joka toimittaa mm lehteä 2000-talets Vetenskap (2000-luvun tiede). Tilaisuutta oli järjestämässä kaikki tärkeimmät Ruotsissa toimivat vhh-tahot.

Andreas Eenfeldt
Kostdoktorn eli ravintotohtorina tunnettu pitkänhuiskea Andreas Eenfeldt aloitti luentosarjan. Hän kävi läpi ihmisrodun kehitystä, lajille ominaista ravintoa ja teollisen ruoan tuloa ihmisen ravintoon - Pohjolassa 4000 vuotta sitten. Sokerin ja valkoisen viljan tulo yleistyvään käyttöön alkoi 150 vuotta sitten. Muutamia lukuja sokerinkulutuksesta per henkilö vuositasolla:

1700: 0,1 kg (=100 grammaa/vuosi!)
1750: 0,5 kg
1850: 4 kg
2009: 40 kg (USA 75 kg)

Eenfeldt kertoi Ancel Keysin merkityksestä nykyajan ravintosuosituksiin ontuvine tutkimuksineen, ja esitti kaaviolla miten voin kulutuksen vähentyessä lihavuus on lisääntynyt. Ja miten vastaavasti on nyt huomattavissa, että voin kulutuksen kasvaessa lihavuuskäyrä näyttää laskun merkkejä. Kenties Ruotsi on nyt näyttämässä esimerkkiä muulle maailmalle mm lihavuusepidemian taltuttamisessa.

Andreas mainitsi tutkimuksen, jonka tuloksista ei - määrätystä syystä - ole kuultu paljon.  Kyseessä on WHI - Women's Health Initiative - joka tutki naisten laihtumista tavanomaisella vs. vähärasvaisella ruoalla. Mainittavia eroja ei ollut. Ja  apropoo vähärasvainen ruoka: elintarviketeollisuus tietenkin mielellään laimentaa ruokamme vedellä ja muilla aineilla, sillä mitä enemmän laimennetaan, sitä suurempi on tuotto.Vähärasvaisuus on tuottoisa bisnes (puhumattakaan sitä seuraavasta lääkkeiden käytöstä).

Mitä tulee diabetekseen niin suositukset 1940-luvulta ovat kovasti muuttuneet. Silloin hiilihydraatit olivat pannassa, ja nyt niitä saisi syödä vaikka kuinka paljon kunhan samalla huolehtii insuliinipiikin ottamisesta! Koska hiilihydraatteja suositaan nyt, nautitun proteiinin ja rasvan määrä jää automaattisesti vähäisemmäksi, ja tästä johtuvat sokeriaineenvaihdunnan häiriöt vaan ruokkivat diabeteksen kasvua.

Sydäninfarktiin sanotaan vaikuttavan nämä kuusi tekijää: vatsarasva, diabetes, korkea verenpaine, veren rasva-arvojen häiriö, stressi ja tupakointi. Näistä neljä ensimmäistä kohottavat  Andreas Eenfeldtin  mukaan riskiä noin 2000 prosenttisesti. Ja kuitenkin vaikka vhh parantaa kaikkien neljän arvoja, viranomaisten ravintosuositukset vaan puoltavat vähärasvaisuutta. Tähän on saatava muutos, ja sopii toivoa, että kaaviomme aleneva lihavuuskäyrä lähetttää tarvittavia signaaleja maailmalle.

Bitten Jonsson
Yhdysvalloissa kouluttautunut riippuvuusasiantuntija Bitten Jonsson esitelmöi aivojen roolista ruokavaliossa ja erilaisten riippuvuuksien hallinnassa. Hän kiitti Oprah Winfreytä termin addiction laajentamisesta käsittämään muutakin kuin huumausaineet, ja lisäsi samaan hengenvetoon, että sokeri on yksi koukuttavimmista aineista maailmassa. Ja sokeria on aivan kaikkialla ruoassamme! Meidän pitäisi vähentää sen kulutusta monestakin syystä. Se suistaa muun muassa elimistömme epätasapainoon. Vaikka sokerilla ensin tuntuukin olevan rauhoittava vaikutus useimpiin meistä niin hyvin pian seuraa eräänlainen sokerikrapula. Ja ihmiset reagoivat eri tavalla tähän. Joillakin se aiheuttaa hyperaktiviteettia, aggressiivisuutta, keskittymisvaikeuksia,  päänsärkyä, ripulia, joillakin taas vaan väsymystä. Aivoissa tapahtuva muutos on todellinen, ja näistä muutoksista voi tulla pysyviä. Se voi pahimmillaan johtaa jatkuvaan epätodelliseen oloon, jossa olemassaolon tarkoitus kytkeytyy sokeririippuvuuden ylläpitämiseen.

Vähähiilihydraattinen ruokavalio on Bitten Jonssonin mukaan eräs keino, joka voi auttaa tämän riippuvuuden nujertamisessa. Se ikään kuin luo uusia kytköksiä aivoissa. Tapahtuu eräänlainen aivojen ohitusleikkaus (brain bypass). On olemassa sanonta ""Analysis makes paralysis"- eli suomeksi Liika analysoiminen vaan aiheuttaa toimimattomuutta. Parempi käyttää aivojaan rakentavasti ja toimia ongelmansa suhteen aineellisella tasolla. Sanotaan myös että "Stick to the winner!" - noudata voittajan esimerkkiä. Katso miten muut ovat onnistuneet voittamaan ongelmansa. Kuka sitten voittaa tässä - taistelussa riippuvuudesta? No se mitä ruokitaan! 

Sten Sture Skaldeman
kannattaa radikaalia rasvanlisäystä laihduttaessa ja saavutetun ihannepainon ylläpitämiseksi : mitä rasvaisempaa, sitä parempi! "Jos paino jumittaa, pudota vaan hiilihydraatteja niin ennen pitkää alkaa tapahtua!" Itse hän pudotti 45 kiloa 9 kuukaudessa vuonna 2002, ja voi nykyään erinomaisesti.

Sten Sture (kuvassa signeeramassa kirjojaan) toi usein puheessaan esiin - LCHF:n rinnalle - termin GI-nolla ja lähinnä kai siksi, että se on hänen omissa kirjoissaan karppauksesta käyttämä termi. Suorasukaiseen tyyliinsä hän kertoi muun muassa, että olut on vain nestemäistä leipää, ja että terveys pysyy kaukana jos luottaa pelkästään lääkärin määräämien lääkkeiden mahtiin. Itse täytyy toimia, ja vaikuttaa hormooneihinsa tavoilla, jotka mahdollistavat ylimääräisen rasvan polttamisen kehosta.

Ralf Sundberg
Dosentti Ralf Sundberg aloitti luentonsa  rinnastamalla ihmisen solun saippuakuplaan. Solumme pysyvät koossa ja terveinä koska niissä on samat koostumusta ylläpitävät lainalaisuudet, joita ei pidä yrittää muuttaa. Hän kertoi yksityiskohtaisesti miten lämpötila vaikuttaa soluissa tapahtuviin muutoksiin, ja miten naurettavaa on uskotella ihmisille tyydyttyneen rasvan vaarallisuudesta. 45 % solusta on tyydyttynyttä rasvaa, ja meidän tulee saada sitä myös ravinnostamme. Soluillamme on oma arkkitehtuurinsa, ne on rakennettu kestämään - ja osa tätä arkkitehtuuria on kolesterolin ominaisuus takertua pintaan. Kolesteroli yhdessä tyydyttyneen rasvan kanssa muodostaa solun tukirakenteen, ja ilman sitä solut vaan hajoaisivat.  Rasvahappojen yhdistelmä on myös sopeutettu ihmiskehon lämpötilaan, ja jokaisella rasvahapolla on lisäksi oma sulamispisteensä. Tyydyttyneillä rasvahapoilla on korkeampi sulamispiste. Sundberg suositteli lukemaan aiheesta esimerkiksi tanskalaisen Ole G. Mouritsenin Life - As a Matter of Fat.

Miksi sitten kolesterolista on tehty roisto? Ehkä - taas kerran - väärien päätelmien takia! Koska sydänverisuonien pinnassa olevissa tukkeumissa havaittiin kolesterolia, pidettiin sitä syypäänä infarktiin.  Tosin 1950-luvulla ei vielä tiedetty kolesterolin ensiarvoisesta roolista solujen ylläpitävänä voimana.

Esimerkkinä teollisuuden kytköksistä Sundberg mainitsi Bengt Vessbyn, joka oli margariiniyrityksen palkkalistoilla ollessaan neuvonantajana Euroopan Ruokaturvallisuusvirastossa (EFSA).Me kaikki olemme vain ihmisiä, ja ei ole kaukaa haettu, että olemme alttiita rahan ja muiden ihmisten vaikutukselle.

Mats Humble
Todella paljon asiaa D-vitamiinista, joka on niin ajankohtainen aihe! Mats Humblen ensimmäinen esiintyminen näissä piireissä, eikä varmaan jää viimeiseksi. Päällimmäisenä jäi mieleen Humblen puhe siitä, miten me ihmiset lienemme geneettisesti ohjelmoitu saamaan juuri oikean määrän auringon ultraviolettisäteilyä. Mitä vaaleampi iho, sitä herkemmin sitä saamme, sillä olemme kuin luodut imemään kaiken tarvittavan siitä vähästä ajasta kun aurinko täällä päin  paistaa. Ja vastaavasti mitä tummempi iho, sitä kauemmin joudumme olemaan auringossa saadaksemme saman määrän D-vitamiinia. Siksi tummaihoisten maahanmuuttajien on syytä huolehtia D-vitamiiinin saannistaan täällä pohjoisessa.

Mats Humble kritisoi nykyistä trendiä pelotella ihmisiä auringolla. Paras aika nauttia auringosta on kun se paahtaa kuumimmillaan, ja tehdä se mahdollisimman paljaalla pinnalla! Suurin yksittäinen D-vitamiinipuutosta kärsivä ihmisryhmä Ruotsissa on kuulemma musliminaiset, jotka peittävät ihonsa kaikenkattavalla kaavulla. Toinen suuri ryhmä on nuoret miehet, jotka istuvat päivät pitkät  pimeässä tietokoneidensa ääressä. Humble heitti myös idean, että pohjoismaalaisten auringonpalvonta on kenties täysin vaistomaista!

D-vitamiinipuutoksen on osoitettu Mats Humblen mukaan olevan joko mahdollisesti tai todennäköisesti yhteydessä ainakin seuraaviin ongelmiin: astma, erilaiset allergiat, autismi, MS, hedelmättömyys, lisääntynyt insuliiniresistenssi, masennus, syöpä, aikainen kuolema. Jokainen viranomaisten auringolla pelottelun avulla "voitettu" ihosyöpä tuo mukanaan 30 muuta syöpäkuolemaa D-vitamiinin jäädessä paitsioon. Suositeltu määrä Ruotsissa on 7,5 - 10 mikrogrammaa/vrk (300-400 IE), mutta paljon enemmänkin voisi ottaa. D-vitamiini ei todellakaan vaikuta pelkästään luuston kuntoon!

Annika Dahlqvist
Tapahtuma päättyi Annika Dahlqvistin luennolla, jossa hän kävi läpi paljon samoja asioita mitä kirjoissaan ja blogillaan, muun muassa omista kokemuksistaan ravintosuositusten viidakossa. Hän puhui myös laajalti vähähiilihydraattisen ruokavalion tuomista terveyseduista, joista on hänen blogillaan nykyään aivan oma osionsa - palautetta kun tulee paljon! Mainittakoon niistä tässä muutama: vatsavaivat vähenevät tai katoavat kokonaan, unenlaatu paranee, psoriasis katoaa, kaikenlaiset tulehdukset myös, astma ja allergiat laantuvat, dementia ja muisti paranee, syövälle altistuminen pienenee, kakkostyypin diabeetikon lisäinsuliinintarve pienenee tai nollautuu, sukupuolielämä kohenee, virtsanpidätys paranee, jne.

Annika Dahlqvist suositteli kertatyydyttämättömistä rasvoista oliiviöljyä ja toisena vaihtoehtona rapsiöljyä, muistuttaen samalla siitä, että mikään öljy ei kestä liian kovaa lämpöä. Oliiviöljy on parasta neitsytpuristettuna ja kuumentamattomana. Paistinrasvaksi voita. Mitä tyydyttyneempi rasva, sitä vähemmän se hapettuu. Ja mitä enemmän syömme hiilihydraatteja, sitä enemmän tarvitsemme antioksidantteja. Eli vähähiilihydraattisella ruokavaliolla antioksidanttien tarve vähenee, mutta toki ne ovat silti tärkeitä.   

Yleisöllä oli luennon jälkeen mahdollisuus esittää kysymyksiä - aika vaan jäi kesken. Sten Hellqvist nimisellä biologilla oli lopussa mielenkiintoista kerrottavaa siementen haitallisuudesta.
Pari kirjaa lähti mukaan kotiin sekä mainoslehtinen tulevasta ruotsalaisesta karppilehdestä LCHF Magasinet (kuva oikealla, ilmestyy 4 krt vuodessa). Sitä ei niinkään mainostettu itse tilaisuudessa muutoin kuin tällä lehtisellä. Hieno juttu kaiken kaikkiaan tällaisen lehden julkaiseminen! 

Annika Dahlqvist kertoi muuten olevansa tulossa luennoimaan Suomeen joulukuussa - hänen sivuiltaan löytyy tarkempi aikataulu. Nähdäänkö siellä?

maanantai 5. lokakuuta 2009

Karppiaterioita kerrakseen


Mitä tänään syötäisiin? Jos kärsit hetkellisestä mielikuvituksen puutteesta etkä millään keksi mitä laittaisit tänään ruoaksi, käy katsomassa karppaus.infon ateriaketjua  Lähetä kuva ateriastasi. Siellä on todella suuri määrä ateriavaihtoehtoja - ja monista tosiaan kuva mukana! Tätä ketjua selaillessa saatat saada myös hyviä vinkkejä ruoanlaitosta sekä ideoita huomiselle päivälliselle! Karpatessa eivät makunystyrät ennätä tylsistyä!

PS. Huomenna tällä blogilla on yhteenveto Tukholmassa viime lauantaina olleesta LCHF-seminaarista.

perjantai 2. lokakuuta 2009

Ancel Keys


Ancel Keys (1904-2004) oli amerikkalainen tutkija ja ravitsemustieteilijä. Hän on jäänyt ravitsemusopin historiaan miehenä, joka oli osallisena ravintosuositusten kääntämisessä päälaelleen 1970-luvun Yhdysvalloissa, ja sitä myötä muualla maailmassa. Keys ei ollut nimensä mukaisesti kuitenkaan mikään avain (vaikka niin yleisesti ajateltiin) sen ajan tai tuleviinkaan ravitsemusongelmiin vaan pikemminkin tulevan lihavuusepidemian edesauttaja - vallitsevan ilmapiirin ja taloudellisten intressien suosiollisella avustuksella.

Keysin koulutus
Ancel Keys opiskeli monia aloja: taloustieteitä, valtiotieteitä, biologiaa, syvänmerentutkimusta ja fysiologiaa. Hän tutki uransa alussa muun muassa kalojen kasvua ja korkean ilmanalan vaikutusta ihmisen kuntoon,  ja siirtyi myöhemmin tutkimaan ravinnon vaikutusta ihmiskehossa. Hän vieraili uransa aikana ahkerasti ulkomailla, mikä sai hänet herkistymään ruokavalioiden eroille eri maissa sekä näkemään kansainvälisen ravitsemustieteellisen tutkimuksen tarpeellisuuden. Nimenomaan Italia ja välimerenmaiden ruokavalio tulivat merkitsemään hänelle paljon.

K-ration

Yhdysvaltain ilmavoimat palkkasi vuonna 1940 Ancel Keysin luomaan laskuvarjojääkäreille painoltaan kevyttä ja silti ravitsevaa muonaa, joka olisi helppo syödä hankalissakin oloissa. Keys sai pestin m.m. ansioistaan korkean ilmanalan tutkimuksistaan. Näitä annoksia testattiin sotilailla kunnes päädyttiin sopivalta vaikuttavaan koostumukseen, ja ne laajennettiin koskemaan myös maajoukkoja.  Testit oli kuitenkin tehty suhteellisen kevyissä olosuhteissa, jotka eivät vastanneet sotilaiden todellisia oloja. Nämä ns. K-annokset osoittautuvat myöhemmin riittämättömäksi ja johtivat jopa aliravitsemukseen.

K-annoksia ei toki ollut tarkoitettu pitkäaikaiseen käyttöön, mutta niiden keveys ja halpuus sai Yhdysvaltain armeijan tekemään niistä pääasiallisen kenttämuonan sotilailleen. Päätös ei siis tietenkään ollut Ancel Keyn käsissä, mutta se perustui Keysin epärealistisiin olettamuksiin sotilaiden oikeasti käyttämästä energiasta. Tämä piirre, kutsutaan sitä nyt vaikka epätarkkuudeksi - joka ei tutkijalle ole mikään mairitteleva määrite - toistui myöhemmin hänen urallaan laadittaessa ravintosuosituksia amerikkalaisille1970-luvulla.

Nälkiintymistutkimus
Sodan aikana Keys tutki myös nälkiintymisen vaikutusta ihmisen kehoon ja mieleen. Tutkimukseen, joka  tehtiin vapaaehtoisilla, otti osaa 36 armeijan palveluksesta kieltäytynyttä miestä. Tästä  melko kliinisen kylmästä tutkimuksesta oli suurta hyötyä sodan jälkeen hoidettaessa keskitysleirivankeja sekä muutoin nälkiintyneitä eurooppalaisia. Se tuotti myös kirjan The Biology of Human Starvation.

Ravintosuositusten muutos

Ancel Keysin sodan aikana tekemät ravintotutkimukset antoivat suunnan uusille päätöksille ravitsemuspolitiikassa. Hän oli vieraillut 1951 Oxfordissa Englannissa, jossa hänen teorialleen rasvasta ja kolesterolista sydänsairauden aiheuttajina naurettiin. Tämä jäi kenties kalvamaan hänen mieltänsä kun vuonna 1953 hän aloitti Minnesotan yliopistossa tutkimuksen, jolla hän päätti näyttää toteen runsaan tyydyttyneen rasvan käytön haitallisuuden sydämelle. Se tulikin vuosikausiksi linkittämään rasvan, korkean kolesterolin ja sydänsairaudet toisiinsa. Ja Keysta tuli koko kansan "Herra Kolesteroli".

Keys siis tutki 22 eri maan ravinto-, terveys- ja kuolleisuustilastoja, kiinnittäen erityistä huomiota rasvan kulutukseen ja sydänsairauksiin. Näiden pohjalta hän laati sitten Seitsemän maan tutkimuksensa. Pois jäi muun muassa Meksiko, jonka yhdistelmä runsas rasvansyönti + alhainen kuolleisuus oli ongelmallinen Keysin teorialle. Suomi oli yksi seitsemästä hyväksytystä maasta (muut kuusi: Jugoslavia, Kreikka, Italia, Alankomaat, Yhdysvallat ja Japani) ja Keys kävikin Suomessa tämän johdosta - vuonna 1956 kummastelemassa muun muassa miten ihmiset laittoivat voita juuston päälle. Ns. Pohjois-Karjala-projekti oli myöhemmin osana tätä suurta WHO:n ohjelmaa. Myöhemmin tämä kauaskantoisia vaikutuksia aiheuttanut puutteellinen tutkimus on osoitettu olevan tehty  ennakkoasenteella "rasva on roisto", mutta nuo vaikutukset silti jatkuvat. 15 maan poisjäänti virallisesta tulosanalyysista tuli ilmi vasta myöhemmin, mutta kun tutkimustulokset sopivat vallitseviin tarpeisiin, ne hyväksyttiin. Christer Sundqvist samoin kuin Varpu Tavi ovat kirjoittaneet tästä tarkkaa tekstiä - käykää lukemassa.

500 lääkäristä koostuva Yhdysvaltain Lääkärikollegio päätti sitten niukalla ääntenenemmistöllä (52- 48), että tyydyttyneet rasvat aiheuttavat sydän- ja verisuonisairauksia, kun taas viljan hiilihydraatit suojelevat näiltä. Nixonin hallitus antoi tämän päätöksen perusteella vuonna 1972 terveysministeriölle ohjeet laatia uudet ravintosuositukset amerikkalaisille. Hiilihydraattien päivittäinen saanti nostettiin 55-60 %:iin, tyydyttynyt rasva kiellettiin terveyttä vaarantavana, ja tilalle suositeltiin monityydyttämättömiä kasvisrasvoja. Seuraukset olivat kauaskantoiset ja maailmanlaajuiset, ja niitä puidaan vielä tänäkin päivänä - ympäri maapalloa. Ravintorasvan osuuden pienentyessä lihavuudesta, diabeteksesta ja sydänsairauksista on tullut yhä suurempi ongelma, ja kaiken aikaa lääketeollisuus syytää markkinoille toinen toistaan "parempia" kolesteroli- ja verenpainelääkkeitä. 

100-vuotias Keys
Ancel Keys kuoli itse satavuotiaana, mutta jätti jälkeensä kyseenalaisen perinnön. Sadattuhannet ihmiset ympäri maailmaa kuolevat ennen aikojaan koska eläinrasva julistettiin pannaan, keinotekoiset rasvat valtasivat alaa, elintarvikkeisiin alettiin syytää sokeria ja lisäaineita mauttomuuden peittämiseksi ja diabeteksen, lihavuuden ja sydänsairauksien räjähdysmäinen kasvu ei vaan ota laantuakseen. Kenties jokin muu noista lukuisista tieteenaloista olisi ollut herra Keysille se parempi vaihtoehto - ja meille muille.

Ancel Keysin kirjalllista tuotantoa
Biology of Human Starvation
Eat Well, Stay Well (1959)
The Benevolent Bean (1967)

Eat Well, Stay Well the Mediterranean Way (1975, yhdessä vaimonsa kanssa)
Seven Countries Study (1980)


Lähteet: hiilaritietoiset.netproteinpower.com, stop transfats.com, sundqvist.blogspot.com, Times, University of Minnesota, wikipedia

torstai 1. lokakuuta 2009

Maailman terveysjärjestö tietää


Maailman terveysjärjestö WHO on tehnyt hiljattain jättimäisen yhteenvedon tutkimuksista, jotka käsittelevät rasvaa ja sen vaikutusta ihmiskehoon. WHO on nyt todennut, että rasvansyönti ei ole vaarallista. Aftonbladet kirjoittaa asiasta tänään otsikolla Olkaa hyvä ja nauttikaa -  rasvansyönti ei johda syöpään muun muassa näin:
Rasva ei ole vaarallista.
Maito ja voikaan eivät ole vaarallisia.
Voimme nyt vihdoin viimein lopettaa hössötyksen kevytmargariinista.
 
Ajatelkaa vähän: kaikki mitä meille on toitotettu on ollut väärin.
Ihminen ei saa sydänkohtausta maidonjuonnista ja syömällä voita.
Ihminen ei saa syöpää rasvaa syömällä.
Ihminen ei liho nimenomaisesti rasvaa syömällä - paitsi jos on kyse teollisista transrasvoista.
Sitä vastoin sairaalloinen ylipaino - ei siis mikään lievä ylipaino - voi aiheuttaa fyysisiä ongelmia.

Näiden suurten tutkimusten yhteenveto merkitsee sitä, että Elintarvikevirastolla (Livsmedelsverket) ei ole minkäänlaista perustaa typeryyksilleen, joiden mukaan lasten pitäisi syödä kevytmargariinia ja juoda kevytmaitoa tai meidän olisi pysyttävä visusti erossa voista ja paistettava ruokamme Milda-nimisellä mössöllä.
*              *              *
Maailman terveysjärjestön luulisi ainakin tietävän mikä on ihmiselle terveellistä. Se ei myöskään liene puolueellinen, epäpätevä eikä kytköksissä salaisiin taloudellisiin intresseihin - ainakaan samassa suhteessa kuin moni kansallinen järjestö. Kenties voimme pikku hiljaa siirtyä varmemmalle puolelle totuutta tässäkin asiassa.

PS. Vaikka iltapäivälehtien jutut ovat usein sensaatiohakuisia jotta lehti myisi niin voitaisiin kai kuitenkin sanoa, että sanonta Ei savua ilman tulta pitää hyvin usein paikkansa. Savun hälvetessä näemme sitten paremmin missä oikeasti mennään.

Lähteet: Aftonbladet, WHO,

Päivitetty 2.10.2009